Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Puavilan enšimmäini ušonlevityšmatka 13:1–15:35

Глава 13

Varnavua ta Saulie työnnetäh levittämäh Hyvyä Viestie

1Antiohijan uškojakunnašša oli Jumalan viessintuojie ta opaštajie: Varnava, Simeoni, kumpaista šanottih Nigerakši, kirinejalaini Lutsi, Manail, kumpani oli kašvan yheššä muan nellännekšen halliččijan Iirotin kera, ta Sauli.2Kerran, konša hyö sluušittih Hospotilla ta pyhitettih, Pyhä Henki šano: «Erottakkua Miula tiän joukošta Varnava ta Sauli šiih ruatoh, mih Mie olen hiät kuččun».3Šiitä, konša hyö oli pyhitetty ta moliuvuttu, hyö pantih kiät näijen kahen piällä ta toimitettih hiät matkah.

Varnava ta Sauli Kiprissä

4Pyhän Henken työntäminä Varnava ta Sauli tultih Seleukijah, ta šieltä purjehittih Kiprih.5Salaminin linnah tultuo hyö šaneltih Jumalan šanua jevreijen sinagogoissa. Iivana oli heilä apulaisena.

6Hyö kulettih koko Kiprišuaren läpi Pafoh šuate. Šielä hyö nähtih Variisussa-nimini jevrei, kumpani oli tietäjä ta luatiutu Jumalan viessintuojakši.7Hiän olekšenteli šuaren piäherran Serkei Puavilan luona, kumpani oli viisaš mieš. Tämä herra kučču Varnavan ta Saulin ta tahto kuulla Jumalan šanua.8A še tietäjä – hänen toini nimi Elima merkiččöyki šitä – vaššušti heitä ta reistasi eštyä herran kiäntymistä uškoh.9Ka Sauli, kumpani tunnetah niise Puavilan nimellä, täytenä Pyhyä Henkie kaččo pitkäseh tietäjäh10ta šano: «Voi, šie kaiken muanitukšen ta pahuon pešä, juavelin šikie, kaiken tosioikien vihollini! Lopeta jo Hospotin šuorie teitä viärissellä.11Nyt kačo Hospotin käsi on nouššun šilma vaštah. Šie šokenet, etkä niä päiväsen valuo, kuni aika ei tule.» Šiinä šamašša tietäjän piällä laškeutu šakie pimie, hiän alko haparoija šinne tänne ta ečči kulettajua.12Kun piäherra näki tämän, hiän ihmetteli Hospotin opaššukšen voimua ta kiänty uškoh.

Puavila ta Varnava Pisidijan Antiohijašša

13Puavila ta hänen matkoveh lähettih Pafošta ta mäntih purjehissa Pamfilijan Pergeh. Šielä Iivana erosi heistä ta myöšty Jerusalimih.14Toiset jatettih matkua Pergeštä ielläh ta tultih Pisidijan Antiohijah. Šuovattana hyö mäntih sinagogah ta istuuvuttih.15Konša oli luvettu Moissein Sakonua ta Jumalan viessintuojien kirjutukšie, sinagogan vanhimmat käšettih šanuo heilä: «Vellet, kun teilä ollou mitä neuvonšanua rahvahalla, niin paiskua».

16Puavila nousi, viittasi kiällä ta rupesi pakajamah: «Kuunnelkua, Israelin miehet ta työ muut, ket varajatta Jumalua!17Jumala valičči miän tuatot, ta konša hyö elettih vierahina Jegiptin muašša, Hiän luati heistä šuuren kanšan. Šen jälkeh Hiän väkövällä kiälläh vei hiät šieltä pois.18Nelisenkymmentä vuotta Hiän ruokki heitä tyhjäššä muašša.19Šiitä Hiän hävitti šeiččemen rahvašta Hananin muašša ta jako niijen muat Israelin rahvahalla perintömuakši.20Täh kaikkeh mäni vuotta nelläšatua viisikymmentä. Šen jälkeh Jumala anto heilä sut'jie, näin oli Jumalan viessintuoja Samuilin aikah šuate.21Kun hyö šiitä kyšyttih ičelläh čuarie, Jumala anto heilä Saulin, Kisin pojan, Veniaminin heimošta. Sauli oli vallašša nelläkymmentä vuotta.22Šiitä Jumala otti häneltä vallan ta nošti heilä čuariksi Tuavitan. Tuavitašta Hiän šano: ‘Mie löysin Tuavitan, Jessein pojan, Miula mielehisen miehen. Hiän täyttäy kaikešša Miun tahon.’

23Tuavitan jälkiläisistä Jumala oman lupaukšen mukah nošti Israelilla Pelaštajan, Iisussan.24Iisussan tulon iellä Iivana Kaštaja kučču Israelin rahvašta jättämäh riähäššä elämini ta ottamah kaššanta.25Oman matan lopušša Iivana šano: ‘En mie ole še, kenekši työ milma toivotta. Miun jälkeh tulou Toini, kumpasen jalaččija mie en kelpua ottamah Hänen jalašta.’

26Vellet, Aprahamin jälkiläiset, ta työ muut, ket varajatta Jumalua! Juuri teilä on työnnetty šana täštä Pelaštajašta.27Jerusalimin eläjät ta heijän piämiehet ei piäšty tolkun piällä, ken Iisussa on. Hyö suutittih Hänet, ta šillä keinoin täytettih Jumalan viessintuojien šanat, kumpasie joka šuovatta luvetah.28Vaikka hyö ei löyvetty Häneššä mitänä, mistä pitäis suutie kuolomah, niin kuitenki hyö vuajittih, jotta Pilatti tappais Hänet.29Konša hyö oli ruattu kaikki še, mitä on kirjutettu Häneštä Pyhissä Kirjutukšissa, niin hyö otettih Hänet rissinpuušta ta pantih kallivohautah.30Vain Jumala noššatti Hänet kuollehista.31Hiän näyttäyty šen jälkeh monena päivänä niillä, ket oli tultu yheššä Hänen kera Galileijašta Jerusalimih. Hyö ollah nyt Hänen tovistajie, hyö tovissetah Häneštä Israelin rahvahalla.

32Myö toima teilä Hyvän Viessin, jotta min Jumala lupasi miän tuattoloilla, šen Hiän täytti meilä, heijän lapšilla. Hiän noššatti Iisussan kuollehista,33juštih niin kuin on kirjutettu toisešša psalmissa:
– Šie olet Miun Poika,
tänäpiänä Mie šain Šiut.

34Ta kun kerran Jumala noššatti Iisussan kuollehista, Iisussan runko ei konšana muutu muakši. Šiitä Jumala šano näin:
– Mie täytän teilä šen pyhän ta
varman lupaukšen,
min annoin Tuavitalla.

35Šentäh Hiän šanou Pyhien Kirjutukšien toisešša kohašša näin:
– Šie et anna oman pyhän Käškyläisen runkon
muuttuo muakši.

36Konša Tuavitta omana aikanah täytti Jumalan tahtuo ta šiitä uinosi ikiuneh, hänet pantih tuattojen viereh ta hänen ruumis muuttu muakši.37Ka Hiän, kumpasen Jumala noššatti kuollehista, ei muuttun muakši.38Šentäh tietäkkyä še, vellet, jotta Hänen vuokši teilä šanotah: ‘Tiän riähät on prostittu’.39Hänen avulla jokahini, ken uškou, piäšöy kaikista niistä riähistä, kumpasista Moissein Sakona ei voinun teitä piäštyä.40Niin jotta varokkua, jotta teilä ei tapahtuis šitä, mistä Jumalan viessintuojat šanottih näin:41
– Kaččokkua, työ epyälijät,
kummekšikkua – ta šiitä kuolkua!
Mie ruan tiän päivinä šemmosen ruavon,
jotta ettäi uškois,
kun ken teilä šanois šiitä.»

42Konša Puavila ta Varnava mäntih uloš jevreijen sinagogašta, toisenvieroset kučuttih heitä pakajamah näistä as's'oista vielä tulijana šuovattanaki.43Konša väki läksi omilla teilläh, monet jevreit ta heijän uškoh kiäntynyöt jumalanvarasijat miehet aššuttih Puavilan ta Varnavan kera. Apostolit paistih heilä ta pyritettih heitä pisymäh aina Jumalan armošša.

44Toisena šuovattana melkein koko linna keräyty kuuntelomah Jumalan šanua.45Väkijoukon nähtyö jevreit jouvuttih vihan valtah. Hyö kiissettih šitä vaštah, mitä Puavila pakasi, ta nakrettih šitä.46Ka Puavila ta Varnava šanottih heilä rohkiešti: «Teilä še piti enšimmäkši šanella Jumalan šana. Vain kun työ hylkäsijä šen, ettäkä pie iččienä ilmasenikusen elämän arvosina, niin myö kiännymmä toisenvierosien rahvahien puoleh.47Hospoti niät on antan meilä tämän käšyn:
– Mie panin Šiut valokši muailman kanšoilla,
Pelaštajakši muan loitompie laitoja myöte.»

48Tämän kuultuo toisenvieroset oltih mielissäh ta kiitettih Hospotin šanua. Ta kaikki ne, kenet oli ieltäpäin valittu ilmasenikuseh elämäh, kiännyttih uškoh.49Hospotin šana levisi joka puolella šitä šeutuo.50Ka jevreit kuihutettih linnan johtomiehie ta korkiearvosie naisie, kumpaset varattih Jumalua, vaššuštamah Puavilua ta Varnavua. Heitä ruvettih ajelomah ta hiät ajettih pois niiltä šeutuloilta.51Šilloin Puavila ta Varnava puissettih pölyt jaloistah tovissukšekši šen paikan eläjie vaštah ta lähettih Ikonijah.52A opaššettavat oltih täyvet iluo ta Pyhyä Henkie.


предыдущая глава Глава 13 следующая глава