Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 8

Sauli ajelou uškojakuntua

1Sauli*a oli šamua mieltä kuin muutki ta hyväkšy šen, jotta Stefani tapettih.

Šiitä päiväštä alettih kovašti ajella Jerusalimin uškojakuntua, ta šentäh monet uškojat hajottih eri puolilla Juutijan ta Samarijan muata. Apostolit vain jiätih Jerusalimih.2Muutomat jumalahiset miehet hauvattih Stefani ta äijälti itettih häntä.3A Sauli tahto hävittyä uškojakunnan. Hiän kulki talošta taloh, kisko miehie ta naisie pihalla ta toimitti hiät tyrmäh.

Hyvä Viesti leviey Juutijah ta Samarijah 8:4–9:31

Hilippä Samarijašša

4Ne, ket lähettih ajeluo pakoh, matattih šeuvulta toisella ta šaneltih Hyvyä Viestie.5Hilippä tuli Samarijan linnah ta šaneli šen eläjillä Hristossašta.6Kun ihmiset kuultih, mitä Hilippä pakasi, ta nähtih, mimmosie merkkiruatoja hiän ruato, hyö kuunneltih häntä tarkašti.7Monet piäštih piessoista, kumpaset lähettih heistä lujašti karjahellen, ta monet hulvautunuot ta rammat parettih.8Linnan täytti šuuri ilo.

9Šiinä linnašša jo pitälti tietovuičči eryäš Simoni, kumpani kehu iččieh šuurekši ta hämmäššytti Samarijan rahvašta.10Kaikin, pienet ta šuuret, kuunneltih Simonie mielelläh ta paistih: «Hiän on Jumalan šuuri voima».11Häntä kuunneltih šentäh, kun hiän jo pitän aikua oli omilla tietovuisilla hämmäššyttän ihmisie.12Konša linnan eläjät kiännyttih uškomah Hilippyä, kumpani šaneli Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta ta Iisussašta Hristossašta, hiät kaššettih, niin miehet kuin naisetki.13Šilloin Simoniki rupesi uškomah, ta hänet niise kaššettih. Šen jälkeh hiän aina pisytteli Hilipän lähellä, ta nähtyöh niitä šuurie kummie ta merkkiruatoja, kumpasie Hilippä luati, hiän oli piältäh šekuo.

Petri ta Iivana Samarijašša

14Konša Jerusalimissa olijat apostolit kuultih, jotta samarijalaiset otettih vaštah Jumalan šana, hyö työnnettih Petri ta Iivana heijän luo.15Šinne tultuo nämä miehet moliuvuttih Samarijan uškojien puolešta, jotta hyö šuatais Pyhä Henki.16Niätšen Henki ei vielä ollun laškeutun yhtehkänä heistä; hiät oli vain kaššettu Hospotin Iisussan nimeh.17Petri ta Iivana pantih kiät heijän piällä, ta niin hyö šuatih Pyhä Henki.

18Kun Simoni näki, jotta ne, kenen piällä apostolit pantih kiät, šuatih Pyhä Henki, hiän taričči heilä rahua19ta šano: «Antakkua miulaki tuommoni valta, jotta še, kenen piällä panen käteni, šuau Pyhän Henken».20Ka Petri šano hänellä: «Tulisih tuških jouvut rahoneš päivineš, šentäh kun smietit, jotta Jumalan lahja on rahalla šuatavissa!21Šiula ei ole täh mitänä ošua, šentäh kun Jumalan šilmissä šie olet viärä.22Niin jotta kiänny täštä šiun pahuošta ta moliuvu Jumalalla! Voit olla, jotta Hiän prostiu šiula tämän šiun šytämen meininkin.23Mie niän, jotta šie olet karkieta šappie täyši ta viäryš on takon šiut rautoih.»24Šilloin Simoni šano: «Moliutukkua miun puolešta Hospotilla, jotta mikänä näistä tiän šanomista ei koškis milma!»

25Näin apostolit levitettih Hospotin šanua ta tovissettih Häneštä. Šen jälkeh hyö lähettih jälelläh Jerusalimih ta matalla šaneltih Hyvyä Viestie monissa Samarijan kylissä.

Hilippä kaštau efiopijalaisen jeunuhin

26Hospotin anheli pakasi Hilipällä, še šano näin: «Lähe šuveh päin ta mäne šillä tiellä, mi viey Jerusalimista tyhjän muan läpi Gassah».27Hilippä läksi šinne. Juštih šillä aikua šitä tietä myöte ajo korkiearvoni efiopijalaini herra, jeunuhi. Hiän oli Efiopijan čuarittaren, kandakin, kallehukšien kaččoja ta oli käynyn Jerusalimih moliutumah.28Nyt hiän oli mänöššä kotih, istu kärryššä ta luki Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua.

29Pyhä Henki šano Hilipällä: «Mäne lähemmäkši ta pisyttele kärryn viereššä».30Hilippä juoksi kärryn luo ta kuuli, jotta mieš lukou Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua. Hiän kyšy: «Näkyy, jotta šie luvet, ka maltatko, mitä luvet?»31Mieš vaštasi: «Mistäpä mie malttasin, kun kenkänä ei šelitä?» Hiän pyritti Hilippyä noušomah kärryh ta istumah hänen rinnalla.32Pyhien Kirjutukšien kohta, mitä hiän luki, oli tämä:
– Niin kuin lammašta Häntä vietih isettäväkši,
niin kuin vuonna, mi on iänettäh keriččijän käsissä,
šamoin Hiänki ei šuutah avannun.
33Häntä alennettih,
ei suutittu oikiella suutulla.
Ken voit paissa Hänen jälkiläisistä,
šentäh kun Hänen elämä otetah pois muan piältä?

34Jeunuhi šano Hilipällä: «Voisitko šanuo, keštä Jumalan viessintuoja täššä pakajau, ičeštähkö vain keštänih muušta?»35Hilippä rupesi pakajamah. Hiän alotti tuošta Pyhien Kirjutukšien kohašta ta šaneli miehellä Hyvyä Viestie Iisussašta.

36Hyö matattih ielläh ta tultih vesirantah. Jeunuhi šano: «Täššä on vettä. Mipä eštäis kaštua miut?»37Hilippä šano hänellä: «Kun šytämeš pohjašta uškonet, niin šen šuattau ruatua». Jeunuhi vaštasi: «Mie ušon, jotta Iisussa Hristossa on Jumalan Poika».38Hiän käški piettyä kärryn, ta hyö molen, Hilippä ta jeunuhi, aššuttih veteh, ta Hilippä kašto hänet.

39Konša hyö nouštih veještä, Pyhä Henki laškeutu jeunuhin piällä, a Hospotin anheli tempasi Hilipän pois šieltä. Jeunuhi ei enämpi nähnyn Hilippyä, ka ilomielin jatko matkua.40Šen jälkeh Hilippyä nähtih Asotašša. Hyvyä Viestie šanellen hiän matkasi linnašta toiseh, kuni ei tullun Kesarijah.


*a 8.1 Myöhemmin tätä Saulie nimitetäh Puavilakši.

предыдущая глава Глава 8 следующая глава