Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI IIVANAN KIRJUTTAMANA

Глава 16

1«Olen paissun teilä täštä, jotta tiän uško ei šortuis.2Jevreit erotetah tiät sinagogašta. Ta tulou vieläi šemmoni aika, konša jokahini tiän tappajista smiettiy, jotta teitä tappamalla ruatau hyvän ruavon Jumalalla.3Näin hyö ruatah, šentäh kun hyö ei tunneta Tuattuo eikä Milma.4No Mie pakasin teilä täštä šitä varoin, jotta muistasija Miun šanat, konša še aika tulou. Aikasempah en ole paissun teilä täštä, kun Iče olin tiän kera.»

Toven Henki

5«No nyt Mie mänen Hänen luo, ken Miut työnsi. Kenkänä teistä ei kyšy Miulta, kunne Mie mänen,6a tiän šytämet täytti mureh, šentäh kun šanoin teilä tämän.7Mie šanon teilä toven: teilä on parempi, jotta Mie mänen pois. Kun en männe pois, Puolistaja ei tule tiän luo. A kun männen pois, niin työnnän Hänet tiän luo.8Puolistaja tulou ta näyttäy muailmalla, mi on riähkyä, ken kelpuau Jumalalla, ta jotta suutu tulou.9Hiän näyttäy, jotta riähkä on šitä, kun ihmiset ei ušota Miuh.10Hiän näyttäy, jotta Mie kelpuan Jumalalla, šentäh kun Mie mänen Tuaton luo ta työ enämpi että niä Milma.11Ta Hiän näyttäy, jotta suutu tulou, šentäh kun tämän muailman isäntä on jo suutittu.

12Miula ois äijyä enämmän teilä šanottavua, vain työ että voi vielä ottua šitä vaštah.13No konša Toven Henki tulou, Hiän näyttäy teilä kaiken, mi on totta Jumalašta. Hiän kun ei pakaja omie tuumie, kun pakajau šen, mitä kuulou, ta ilmottau teilä, mitä on tulošša.14Toven Henki tuou Miun jumalallisen valon näkyvih, šentäh kun Hiän šuau Miulta šen, min teilä viestittäy.15Kaikki, mi on Tuaton, on Miunki. Šentäh Mie šanoin, jotta Toven Henki šuau Miulta šen, min teilä viestittäy.16Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma. A kun vielä mänöy pieni rupiema, työ tuaš niättä Miut, šentäh kun Mie mänen Tuaton luo.»

Murehešta iloh

17Šiitä muutomat Iisussan opaššettavista kyšeltih toini toiselta: «Mitä Hiän pakajau, kun šanou meilä: ‘Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma, a kun vielä mänöy pieni rupiema, työ tuaš niättä Miut’? Ta mitä merkitäh Hänen šanat: ‘Mie mänen Tuaton luokši’?»

18«Mintäh Hiän pakajau ‘pieneštä rupiemašta’?» hyö ihmeteltih. «Emmä malta Hänen pakinoja».

19Iisussa huomasi, jotta heijän luatiu mieli kyšyö Häneltä näistä šanoista. Hiän šano heilä:

«Šekö teitä vaivuau, kun Mie šanoin: ‘Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma. A kun vielä mänöy pieni rupiema, työ niättä Miut’?20Toven totta šanon teilä: työ vielä itettä ta valitatta, ka muailma on hyvilläh. Työ vielä murehitta, no tiän mureh muuttuu ilokši.21Konša naini šuau lašta, hiän on tušissah, šentäh kun hänen aika tuli. A kun lapši on šyntyn, muamo ei enämpi muissa omie kipuja, šentäh kun on niin mielissäh šiitä, jotta ihmini šynty täh ilmah.22Työ niise oletta nyt tušissa, ka Mie niän tiät tuaš uuvveštah. Šiitä tiän šytämen täyttäy ilo, kumpaista ei kenkänä voi anaštua teiltä.23Šinä päivänä työ että kyšy Miulta mitänä.

Toven totta šanon teilä: mitä šuinki molinetta Tuatolta Miun nimeššä, šen Hiän teilä antau.24Täh šuate työ että ole molin mitänä Miun nimeššä. Molikkua, niin šuatta. Šiitä tiän ilo tulou täyvekši.»

Iisussa voitti muailman

25«Aikasempah olen paissun teilä täštä peittošanoilla. No tulou aika, konša enämpi en pakaja peittošanoilla, vain šanon teilä Tuatošta kaiken šuorah.26Šinä päivänä työ moliuvutta Jumalalla Miun nimeššä, enkä Mie enämpi šano, jotta Mie molin Tuatolta apuo teilä.27Tuatto niätšen Iče tykkyäy teitä, šentäh kun työ tykkäsijä Milma ta uškoja, jotta Mie tulin Jumalan luota.28Tuaton luota Mie läksin ta tulin täh muailmah. Nyt Mie tuaš jätän muailman ta mänen Tuaton luokši.»

29Opaššettavat šanottih: «Nyt Šie pakajat šuorah, et enämpi peittopakinoilla.30Nyt myö niämmä, jotta Šie tiijät kaiken, šenki mitä Šiulta vašta meinatah kyšyö. Šentäh myö ušomma, jotta Šie tulit Jumalan luota.»

31Iisussa vaštasi: «Nytkö työ ušotta?32Kaččokkua, tulou aika – ta še aika on jo tullun – konša työ pakenetta ken minneki, ta jätättä Miut yksin. No yksin Mie en kuitenki jiä, šentäh kun Tuatto on Miun kera.33Šanoin teilä tämän šentäh, jotta teilä ois Miušša rauha. Muailmašša teitä ahissetah, ka olkua rohkiena: Mie voitin muailman.»


предыдущая глава Глава 16 следующая глава