Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI IIVANAN KIRJUTTAMANA

Глава 10

Hyvä paimen

1«Toven totta šanon teilä: ken ei mäne lammaššuojah ovešta, vain noušou šinne aijašta piäličči, še on varaštaja ta rosvo.2Ken mänöy ovešta, še on lampahien paimen.3Paimenella varteiččija avuau oven, ta lampahat kuunnellah hänen iäntä. Hiän kuččuu omie lampahie nimeltä ta viey ne nurmella.4Konša paimen piäštäy lampahat uloš, hiän matkuau niijen ieššä. Lampahat aššutah hänellä peräh, šentäh kun tunnetah hänen iäni.5Vierahalla peräh ne ei lähetä, vain puatah häneštä, šentäh kun ei tunneta vierahan iäntä.»

6Iisussa šano heilä tämän peittopakinan, ka hyö ei piäšty perillä, mitä Hänellä oli mieleššä.7Šentäh Iisussa jatko:

«Toven totta šanon teilä: Mie olen lampahien ovi.8Kaikki ne, ket tultih ennein Milma, oltih varaštajie ta rosvoja, eikä lampahat kuunneltu heitä.9Mie olen ovi. Še, ken tulou šiämeh Miun kautti, pelaštuu. Hänellä on valta tulla ta männä, ta hiän löytäy nurmen.10Rosvo tulou vain varaštamah, tappamah ta hävittämäh. Mie tulin antamah elämyä, yllinkylläistä elämyä.

11Mie olen hyvä paimen, oikie paimen, ken antau oman henken lampahien puolešta.12Palkkapaimen ei ole oikie paimen, ta lampahat ei olla hänen omie. Konša hiän näköy, jotta hukka on tulošša, hiän jättäy lauman ta pakenou. Hukka šuau lampahat šualehekšeh ta hajottau lauman,13šentäh kun palkkapaimen ei välitä lampahista.

14Mie olen hyvä paimen. Mie tiijän omat lampahat ta ne niise tiijetäh Miut,15niin kuin Miun Tuatto tietäy Miut ta Mie tiijän Tuaton. Mie annan henkeni lampahien puolešta.16Miula on muitaki lampahie, kumpaset ei olla täštä lammaššuojašta. Niitäki Miun pitäy paimentua. Ne niise kuullah Miun iäni, ta niin tulou yksi lauma ta yksi Paimen.

17Tuatto šentäh tykkyäy Milma, kun Mie annan henkeni, jotta šuaha še jälelläh.18Kenkänä ei kiso Miulta Miun henkie, Iče Mie šen annan pois. Miula on valta antua še ta valta ottua še jälelläh. Näin Tuatto käški Miun ruatua.»

19Näistä šanoista tuaš šytty kiista jevreijen välillä.20Monet heistä šanottih: «Häneššä on piessa, ei Hiän ole järelläh. Mitä työ Häntä kuunteletta?»21Toiset šanottih: «Noin ei pakaja še, keššä on piessa. Eihän piessa voi parentua šokeijen šilmie.»

Jevreit kiännytäh pois Iisussašta

22Oli talvi, ta Jerusalimissa piettih jumalankojin pyhittämisen jokavuotista pruasniekkua.23Iisussa käveli jumalankojin pihašša Solomonin pačaškatokšen alla.24Jevreit keräyvyttih Hänen ympärillä ta kyšyttih: «Kuin pitälti Šie meinuat kiušata meitä? Kun Šie ollet Hristossa, niin šano še meilä šuorah.»

25Iisussa vaštasi: «Mie olen šanon šen teilä, vain työ että ušo. Ruavot, kuita Mie luajin Tuaton nimeššä, tovissetah Miušta.26Työ että kuitenki ušo, šentäh kun että ole Miun lampahie, niin kuin olen šanon teilä.27Miun lampahat kuullah Miun iäni. Mie tiijän ne, ta ne aššutah Miula peräššä.28Mie annan heilä ilmasenikusen elämän. Hyö ei konšana hävitä, eikä kenkänä voi anaštua heitä Miulta.29Tuatto, kumpani hiät Miula anto, on kaikkie toisie šuurempi, eikä kenkänä voi anaštua heitä Tuaton kiäštä.30Mie ta Tuatto olemma yhtä.»

31Šiitä jevreit alettih tuaš kerätä kivijä, jotta kivittyä Iisussua.32Iisussa šano heilä: «Mie olen tiän šilmissä luatin monta hyvyä ruatuo, kumpaset Miun Tuatto anto Miula ruattavakši. Min ruavon tähen työ meinuatta kivittyä Milma?»33Jevreit vaššattih: «Emmä myö Šilma hyvän ruavon tähen kivitä. Kivitämmä šentäh, kun Šie et pie Jumalua kunnivošša. Šie niätšen panet Iččeš Jumalakši, vaikka olet ihmini.»

34Iisussa vaštasi: «Onhan tiän Sakonašša kirjutettu nämä Jumalan šanat: ‘Mie šanoin: työ oletta jumalie’.35Pyhät Kirjutukšet ei valehella. Niijen mukah Jumala šano jumaliksi niitä, kellä Hiän pakasi.36Tuatto on Miut pyhittän ta työntän muailmah. Miteinpä työ šilloin voitta šanuo, jotta Mie en kunnivoita Jumalua, kun šanon: ‘Mie olen Jumalan Poika’?37Kun Mie en ruatane Tuattoni ruatoja, elkyä uškokkua Milma.38Ka kun ruatanen, niin vaikka että uškois Milma, uškokkua Miun ruatoja. Šiitä työ tiijättä ta ušotta, jotta Tuatto on Miušša ta Mie olen Häneššä.»

39Jevreit tuaš meinattih ottua Iisussa kiini, no Hiän piäsi heijän käsistä.

40Iisussa mäni tuaš Jortanojoven toisella puolella, šinne, missä Iivana ennein kašto rahvašta. Hiän jäi šinne kotvasekši,41ta Hänen luo tuli äijän ihmisie. Hyö šanottih: «Iivana ei luatin yhtänä merkkiruatuo, vain kaikki, mitä hiän šano täštä Mieheštä, on totta».42Monet ušottih šielä Iisussah.


предыдущая глава Глава 10 следующая глава