Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI IIVANAN KIRJUTTAMANA

Глава 7

Iisussa Lehtikojin pruasniekašša

1Tämän jälkeh Iisussa käveli Galileijan eri puolilla. Juutijašša Hiän ei tahton kävellä, šentäh kun jevreit tahottih tappua Hänet.

2Jevreijen Lehtikojin pruasniekka oli lähellä.3Iisussan vellet šanottih Hänellä: «Lähe tiältä ta mäne Juutijah, jotta Šiun opaššettavat niise nähtäis, mimmosie ruatoja Šie ruat.4Eihän kenkänä peittele omie ruatoja, kun tahtonou olla kuulusa. Kun Šie kerran šuatat ruatua tämmösie ruatoja, niin näytä muailmalla, ken Šie olet!»5Niätšen Hänen vellet niise ei ušottu Häneh.6Iisussa šano heilä: «Nyt ei ole vielä Miun aika – a teilä še paššuau mi aika hyväh.7Muailma ei voi teitä vihata, ka Milma še vihuau, šentäh kun Mie tovissan, jotta šen ruavot ollah pahat.8Mänkyä vain työ pruasniekkah. Mie en lähe vielä täh pruasniekkah, šentäh kun Miun aika ei ole vielä tullun.»9Näin Iisussa šano ta jäi Galileijah.

10Konša vellet oli mänty pruasniekkah, Iisussa niise läksi šinne, kuitenki ei kaikkien nähen, vain peitočči.11Pruasniekan aikana jevreijen vanhimmat ečittih Iisussua ta kyšeltih: «Missä še Mieš on?»12Rahvahan joukošša oli äijän kiistua Häneštä. Yhet šanottih: «Hiän on hyvä Mieš», a toiset šanottih: «Ei ole, Hiän valehtelou rahvašta».13Kenkänä ei kuitenki ruohtin paissa Häneštä ihmisien kuullen, šentäh kun varattih jevreijen vanhimpie.

14Kešellä pruasniekkua Iisussa mäni jumalankotih ta alko opaštua.15Jevreijen vanhimmat ihmeteltih šitä ta šanottih: «Kuin tuo opaštumatoin Mieš voit tietyä Pyhät Kirjutukšet?»16Iisussa šano heilä: «Še, mitä Mie opaššan, ei ole Miun opaššuš, vain Hänen, ken työnsi Miut.17Ken tahtou elyä Miun Työntäjän mielen mukah, še piäšöy perillä, onko tämä opaššuš Jumalašta lähtösin, vain pakajanko Mie omašta piäštäni.18Ken pakajau omie tuumija, še tahtou kunnivuo ičelläh. A ken tahtou kunnivuo omalla Työntäjällä, Še pakajau totta, Häneššä ei ole valehta.19Moissei anto teilä Sakonan, eikö niin? Kuitenki yksikänä teistä ei elä šen Sakonan mukah. Mintäh työ tahotta tappua Miut?»

20Ihmiset šanottih: «Šiušša on piessa. Ken še Šiut tahtou tappua?»21Iisussa vaštasi: «Mie ruavoin vain yhen ruavon, ta šitä työ kaikin kummekšitta.22Moissei käški tiän luatie laitaleikkaukšen pojilla – še käšky ei kuitenki ollun Moisseista lähtösin, kun kantatuattoloista – ta šuovattana niise työ luajitta laitaleikkaušta.23Kun kerran ihmisellä luajitah laitaleikkauš šuovattana, jotta täyttyä Moissein Sakona, niin mintäh työ oletta Miula vihoissa šiitä, kun Mie šuovattana parennin koko ihmisen?24Elkyä suutikkua šen mukah, miltä as's'a piältä päin näyttäy, vain suutikkua oikein.»

Onko Iisussa Hristossa?

25Eryähät Jerusalimin eläjät šanottih Iisussašta: «Eikö tämä ole še, ketä tahotah tappua?26Kaččokkua! Hiän pakajau tiälä kaikkien kuullen, eikä hyö šanota mitänä. Ollouko valtamiehet tosiehki šuatu tietyä, jotta Hiän on Hristossa?27Kuitenki täštä Mieheštä myö tiijämmä, mistä päin Hiän on. A konša Hristossa tulou, kenkänä ei tiijä, mistä päin Hiän on.»

28Konša Iisussa opašti jumalankojissa, Hiän karju kovalla iänellä: «Työkö tunnetta Miut ta tiijättä, mistä päin Mie olen? En Mie tullun omašta tahošta. Miut työnsi Hiän, keneh voipi uškuo. Työ että Häntä tiijä,29no Mie tiijän Hänet, šentäh kun tulen Hänen luota. Hiän še Miut työnsi.»30Valtamiehet ois tahottu ottua Hänet kiini. Kuitenki ei niken käynyn Häneh käsin, šentäh kun vielä ei ollun Hänen aika.31Ka rahvašjoukošta monet ušottih Häneh. Hyö šanottih: «Konša Hristossa tulou, luatinouko Hiän enämmän merkkiruatoja, kuin tämä on luatin?»

32Kun farisseit kuultih, jotta rahvašjoukošša paistih Iisussašta tämmöistä, hyö ta ylipapit työnnettih omie miehie ottamah Hänet kiini.33Iisussa šano heilä: «Vielä kotvasen aikua Mie olen tiän luona. Šiitä mänen Hänen luo, ken Miut työnsi.34Työ ečittä Milma, ka että löyvä. Missä Mie olen, šinne työ että voi tulla.»

35Jevreijen valtamiehet kyšeltih toini toiselta: «Kunnepa Hiän meinuau männä? Mistä myö emmä vois Häntä löytyä? Šuorinnouko Hiän kreikkalaisien kešeššä eläjien jevreijen luo? Jottako rupieu kreikkalaisie opaštamah?36Mitä merkittäneh Hänen šanat: ‘Työ ečittä Milma, ka että löyvä’, ta: ‘Missä Mie olen, šinne työ että voi tulla’?»

37Pruasniekan viimesenä, šuurena päivänä Iisussa nousi ta karju lujah: «Kun ketä janottanou, tulkah Miun luo ta juokah!38Ken uškou Miuh, šen šiämeštä virratah elävän vejen jovet, niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah.»39Tämän Iisussa šano Pyhäštä Henkeštä, kumpasen Häneh uškojat šuatais. Nyt heissä ei vielä ollun Pyhyä Henkie, šentäh kun Iisussa ei vielä nouššun jumalalliseh valoh.

40Nämä Iisussan šanat kuultuo monet rahvašjoukošta šanottih: «Tämä tosiehki on še luvattu Jumalan viessintuoja».41Toiset šanottih: «Hiän on Hristossa». Ka eryähät epyältih: «Ei kait še Hristossa Galileijašta tule!42Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu, jotta Hristossa on čuari Tuavitan jälkiläini ta tulou Viflejemistä, šiitä linnašta, mistä Tuavitta oli.»43Näin ihmiset ruvettih kiistelömäh Iisussašta.44Muutomat tahottih ottua Hänet kiini, kuitenki kenkänä ei käynyn Häneh käsin.

45Iisussua käymäh työnnetyt miehet myöššyttih ylipappien ta farisseijen luo, ta ne kyšyttih: «Mintähpä työ että tuonun Häntä?»46Miehet vaššattih: «Ijäššäh yksikänä ihmini ei ole paissun šiih tapah kuin še Mieš pakasi».47Šilloin farisseit šanottih: «Joko Hiän šai tiätki muanittua?48Uškouko ken valtamiehistä Häneh? Tahi yksikänä farissei?49No tämä rahvaš ei tiijä Sakonašta mitänä – Jumalan kiruomat kaikki!»50Šiitä Nikodim, kumpani iče oli farissei ta oli aikasemmin käynyn Iisussan luona yöllä, šano:51«Eihän miän Sakonan mukah ketänä voi suutie, kuni ei enšin kyšeltäne häntä ta tiijuššettane, mitä hiän on ruatan».52Ka toiset šanottih hänellä: «Onnakko šie iče niise olet Galileijašta. Luve Pyhie Kirjutukšie, niin niät, jotta Galileijašta ei tule Jumalan viessintuojua.»

53Kaikin lähettih kotih,


предыдущая глава Глава 7 следующая глава