Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini 22–24

Глава 22

Juuta pettäy Iisussan

(Matv. 26:1-5, 14-16; Mark. 14:1-2, 10-11; Iiv. 11:45-53)

1Riešanleivän pruasniekka*a, kumpaista šanotah vielä Äijäkšipäiväkši, oli jo lähellä.2Ylipapit ta sakonanopaštajat varattih rahvašta ta šentäh ečittih keinuo, mitein voitais tappua Iisussa.

3Šilloin šaatana mäni Juutah, kumpaista kučuttih vielä Iskariotiksi. Hiän oli yksi kaheštatoista opaššettavašta.4Juuta läksi ylipappien ta jumalankojin vahtien piälikköjen luo. Hiän pakasi hiän kera šiitä, mitein vois šuattua Iisussan heilä käsih.5Hyö ihaššuttih ta luvattih hänellä rahua.6Juuta šuoštu šiih ta rupesi eččimäh šopivua aikua, jotta antua Iisussa heilä käsih rahvahan tietämättä.

Äijänpäivän illallisen valmistamini

(Matv. 26:17-25; Mark. 14:12-21)

7Šiitä tuli še Riešanleivän päivä, kumpasena piti tappua Äijänpäivän vuonna.8Iisussa työnsi Petrin ta Iivanan ta šano heilä: «Mänkyä ta valmistakkua meilä Äijänpäivän illallini».9Hyö kyšyttih: «Kunne tahot, jotta myö valmistaisima šen?»10Hiän šano: «Kun mänettä linnah, teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Mänkyä hänellä jäleššä šiih taloh, mih hiän mänöy,11ta šanokkua talon isännällä: ‘Opaštaja käški kyšyö šiulta, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavien kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen’.12Isäntä näyttäy teilä yläkerrašša šuuren huonehen, missä kaikki on jo varuššettu. Šinne valmistakkua illallini.»13Hyö lähettih, ta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. Hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.

Äijänpäivän illallini

(Matv. 26:26-30; Mark. 14:22-26; 1 Kor. 11:23-25)

14Konša tuli illallisen aika, Iisussa ta kakšitoista apostolie ruvettih illaistamah.15Hiän šano heilä: «Miun niin himotti šyyvvä tämä Äijänpäivän illallini tiän kera ennein Miun käršimykšie.16Mie šanon teilä: enämpi en šyö Äijänpäivän illallista, kuni ei tule tovellini Äijänpäivän illallini Jumalan Valtakunnašša.»17Hiän otti käteh viinamal'l'an, passipoitti Jumalua ta šano: «Ottakkua tämä ta jakakkua keškenäh.18Mie šanon teilä: täštä lähtien en juo viinamarjašta luajittuo, kuni ei tule Jumalan Valtakunta.»

19Šiitä Hiän otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavilla ta šano: «Tämä on Miun Runko, kumpani annetah kuolomah tiän puolešta. Ruatakkua tämä Miun muissokši.»20Illallisen jälkeh Hiän otti šamoin viinamal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš, Verellä, mi valutetah tiän puolešta.21Ka täššä stolašša yheššä Miun kera istuu Miun pettäjä.22Ihmisen Poika lähtöy tiältä juštih niin kuin Hänellä on ošakši annettu, no voi šitä, ken Hänet pettäy.»

23Opaššettavat ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Ken meistä vois olla še?»

Šuurin on še, ken paššuau toisie

24Opaššettavat ruvettih kiistämäh niise šiitä, ketä heistä ois piettävä šuurimpana.25Šilloin Iisussa šano heilä:

«Čuarit herroina hallitah omie rahvahie ta vallaššaolijat tahotah, jotta heitä kučuttais hyvänruatajiksi.26Näin ei šua olla tiän joukošša. Ken teistä ollou vanhin, še olkah niin kuin nuorin. A ken on piämieš, še olkah niin kuin paššari.27Ken on šuurempi? Šekö, ken on stolašša, vain še, ken paššuau häntä? Eikö še, ken on stolašša? A Mie olen tiän kera ollešša niin kuin paššari.

28Työ oletta aina ollun Miun kera kaikissa Miun ahissukšissa.29Šen tähen Mie annan teilä čuarin vallan, niin kuin Miun Tuatto on antan Miula čuarin vallan.30Työ šuatta Miun valtakunnašša šyyvvä ta juuvva Miun stolašša, ta työ issutta valtaistumilla halliččomašša Israelin kahtatoista šukuo.»

Iisussa einuštau, jotta Petri kieltäytyy Häneštä

(Matv. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Iiv. 13:36-38)

31Hospoti šano: «Simoni, Simoni! Šaatana šai luvan šiekluo teitä niin kuin vil'l'ua šieklotah.32No Mie moliuvuin šiun puolešta, jotta šiun uško ei katois. Šiitä, konša šie kiännyt jälelläh Miun puoleh, lujita vellijäš.»

33Simoni Petri šano Iisussalla: «Hospoti, Šiun kera mie olen valmis mänömäh vaikka tyrmäh tahi vaikka kuolomah».34No Iisussa vaštasi: «Šanon šiula, Petri: ennein kuin kukko kiekuu tänäpiänä, šie kolmičči šanot, jotta et tunne Milma».

Kakši miekkua

35Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Kun Mie työnsin tiät matkah ilmain rahua, ilmain sumččua ta jalačitta, oliko teilä min puutetta?» Hyö vaššattih: «Ei ollun».36Iisussa šano: «A nyt on toisin: kellä ollou rahua, še ottakkah rahat kerallah, šamoin sumčan. Vain kellä ei olle rahua, še myökäh sviitkan piältäh ta oštakkah miekan.37Šanon teilä, jotta Miušša tulou tovekši tämä Pyhien Kirjutukšien šana: ‘Hänet luvettih rosvojen joukkoh’. Kaikki, mitä Miušta on šanottu, käy nyt toteh.»38Opaššettavat šanottih: «Hospoti, täššä on kakši miekkua». Iisussa vaštasi: «Riittäy».

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Matv. 26:36-46; Mark. 14:32-42)

39Šiitä Iisussa läksi linnašta ta mäni Voipuuvuaralla, niin kuin Hänellä oli tapana. Opaššettavat matattih Hänen kera.40Šinne tultuo Iisussa šano heilä: «Moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših».41Iče Hiän mäni vähäistä loitommakši ta rupesi polvusillah moliutumah. Hiän šano:42«Tuatto, kun Šie tahtonet, niin vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. No kumminki olkah niin kuin Šie tahot, ei niin kuin Mie.»43Šilloin taivahašta ilmesty anheli, kumpani anto Hänellä voimua keštyä.44Šuuren tušan vallašša Iisussa moliutu niin lujašti, jotta Hänen hiki tippu muah veripisarina.45Kun Hiän nousi moliutumašta ta tuli opaššettavieh luo, Hiän näki hiät makuamašša murehen painamina.46«Mitä työ makuatta? Nouškua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših.»

Iisussa otetah kiini

(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Iiv. 18:3-11)

47Iisussan vielä paissešša šinne tuli miešjoukko. Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, matkasi heijän ieššä. Juuta tuli Iisussan luo antamah Hänellä šuuta. Hiän niätšen oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, še on še Mieš».48Iisussa šano hänellä: «Juuta, šuuta antamallako šie petät Ihmisen Pojan?»49Kun Iisussan ympärillä olijat nähtih, mitä oli tapahtumašša, hyö šanottih: «Hospoti, lyömmäkö miekalla?»50Yksi heistä iski ylipapin käškyläistä niin, jotta leikkasi häneltä oikien korvan.51Šiih Iisussa šano: «Heittäkkyä, jo riittäy!» Ta Hiän košetti paššarin korvah ta parenti šen.52Šen jälkeh Iisussa pakasi ylipappiloilla, jumalankojin vahtien piäliköillä ta kanšan vanhimmilla, kumpaset tultih Häntä ottamah. Hiän šano: «Niin kuin rosvuo työ tulija Milma käymäh miekkojen ta šeipähien kera.53Joka päivä Mie olin tiän kera jumalankojissa, ettäkä työ konšana noštan kättä Milma vaštah. No nyt on tiän aika, nyt on pimien valta.»

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:57-58, 69-75; Mark. 14:53-54, 66-72; Iiv. 18:12-18, 25-27)

54Hyö otettih Iisussa kiini ta vietih Hänet ylipapin taloh. Petri matkasi jäleššä loitommakkali.55Kešellä pihua luajittih ropivo, ta ihmiset istuuvuttih šen ympärillä. Petri niise istuutu joukkoh.56Yksi paššarityttö näki Petrin istumašša ropivon luona, kaččo häntä tarkkaseh ta šano: «Tämä niise oli šen Miehen kera».57Ka Petri eikki: «Naini, mie en tiijä Häntä».58Kohta eryäš mieš näki Petrin ta šano: «Šie niise olet heijän joukošta». Petri kiisti vaštah: «En, vellisen, en ole».59Oisko tunnin piäštä, kun eryäš toini mieš šano varmana: «Tämä niise oli šen Miehen kera, onhan hiän Galileijašta».60Petri šano: «En malta, mistä šie pakajat». Šiinä šamašša, Petrin vielä paissešša, kukko rupesi kiekumah.61Hospoti kiänty ta kačahti Petrih. Petri muisti, mitein Hospoti šano hänellä: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta».62Petri läksi pihalta ta rupesi lujašti itkömäh.

Iisussua nakretah

(Matv. 26:67-68; Mark. 14:65)

63Iisussan vahit nakrettih ta lyötih Häntä.64Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih näkyö vaššen ta kyšyttih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi?»65Monella muullaki tavalla hyö ivual'tih Häntä.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Iiv. 18:19-24)

66Konša tuli päivä, rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat keräyvyttih yhteh. Iisussa tuotih ta pantih tämän Neuvokunnan eteh.

67Hyö šanottih: «Još Šie olet Hristossa, niin šano še meilä». Iisussa vaštasi: «Kun Mie šen teilä šanonen, työ että ušo.68Ta kun Mie mitä kyšynen teiltä, työ että vaštua ettäkä piäššä Milma.69Ka täštä lähtien Ihmisen Poika istuu šuuren Jumalan oikiella kiällä.»70Šiitä hyö kaikin kyšyttih: «Šiekö kuitenki olet Jumalan Poika?» Iisussa vaštasi: «Iče työ šanotta, jotta Mie olen».71Šilloin hyö šanottih: «Mitä tovissušta meilä vielä pitäy? Myöhän iče kuulima šen Hänen omašta šuušta.»


*a 22:1 Riešanleivän pruasniekka kačo šelityštä Matv. 26:17.

предыдущая глава Глава 22 следующая глава