Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 16

Peittopakina ounahašta konnunhoitajašta

1Šiitä Iisussa šano opaššettavilla: «Yhellä pohatalla miehellä oli konnunhoitaja. Isännällä kielittih, jotta še käyttäy tyhjäh hänen rahoja.2Isäntä kučču miehen luokšeh ta šano: ‘Mitä mie šiušta kuulen? Näytä tilikirjat ta kerro, mih olet käyttän varat. Miun taluo šie et enämpi hoija.’3Šiitä konnunhoitaja rupesi tuumimah: ‘Mitäpä mie nyt ruatasin? Isäntä panou miut pois konnunhoitajan hommašta. Kaivua mie en jakša, kyšyö on huikie.4Aha, nyt tiijän, mitä ruan. Pien huolen, jotta löytyy šemmosie, ket otetah miut omah taloh, konša jouvun pois täštä hommašta.’5Šiitä hiän kučču luokšeh toini toisen jälkeh niitä, ket oltih isännällä velašša. Enšimmäiseltä hiän kyšy:6‘Äijänkö šie olet velašša miun isännällä?’ Mieš vaštasi: ‘Šata renkie šiemenvoita’. Konnunhoitaja šano: ‘Täššä on šiun velkakirja. Istuuvu ruttoseh ta kirjuta, jotta viisikymmentä.’7Šiitä hiän kyšy toiselta: ‘Äijänköš šie olet velašša?’ Še vaštasi: ‘Šata puista vehnyä’. Konnunhoitaja šano: ‘Täššä on šiun velkakirja. Kirjuta, jotta kahekšankymmentä.’8Ta isäntä kehu ounahan konnunhoitajan viisahutta.

Tosi on, jotta tämän muailman lapšet eletäh keškenäh viisahammin kuin valon lapšet.9Mie šanonki teilä: hommakkua tämän muailman eloloilla ičellänä tovarissoja, kumpaset otetah tiät ilmasenikusih taloloih, konša niitä eloja enämpi ei ole.10Keneh voit luottua pieneššä, šiih voit luottua šuureššaki. Ken pieneššä ei ole rehellini, še šuurešša niise ei ole rehellini.11Kun teilä ei voine uškuo muallisie rikkahukšie, niin kenpä uškou teilä ilmasenikusie rikkahukšie?12Kun työ että voine huolehtie vierahista hyvysistä, niin kenpä teilä antau šen, mi on tiän oma.

13Ei yksikänä paššari šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, toista pahekšiu. Että työ voi yhtä aikua sluušie Jumalalla ta mammonalla.»

14Farisseit kuultih tämä kaikki. Hyö oltih ahnehet rahalla, ta niin hyö ruvettih ivual'omah Iisussua.15No Hiän šano heilä: «Työ oletta niitä, kumpaset ihmisien šilmissä luatiuvutah hyvikši, a Jumala tietäy tiän šiämet. Še, mi on arvokašta ihmisien šilmissä, še on Jumalašta ilkie.»

Sakona ta Jumalan Valtakunta

(Matv. 11:12-13; 5:31-32; Mark 10:11-12)

16«Sakonan ta Jumalan viessintuojien aika oli Iivanah šuate. Šiitä lähtien on ruvettu šanelomah Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta, ta jokahini kaikin voimin reistuau piäššä šinne.17Ennein kavotah taivaš ta mua kuin Sakonan pieninki kirjain.18Jokahini, ken eruou omašta naiseštah ta uuvveštah akottuu, še makuau vierahan naisen kera. Šamoin še, ken ottau naisekšeh toisen miehen jättämän naisen, makuau vierahan kera.»

Luasari ta pohatta mieš

19«Oli pohatta mieš. Hänellä oli ruškiet vuattiet hienoimmašta pellavašta, ta hänen elämä oli kuin jokapäiväistä pruasniekkua.20Hänen veräjän pieleh kannettih köyhä Luasari, kokonah paiseissa.21Köyhä ois nälissäh šyönyn niitä ruokapaloja, mit kirvottih pohatan stolalta. Koirie tuli šiih, ta ne nuoltih hänen paiseita.

22Šiitä köyhä kuoli, ta anhelit vietih hänet Aprahamin luo. Pohatta niise kuoli ta hänet hauvattih.23Konša hiän tuonelan muokissa kaččo ylähyäkši, hiän näki loittuona Aprahamin ta Luasarin hänen rintua vaššen.24Pohatta mieš karjeutu: ‘Tuatto Aprahami, šaleiče milma! Työnnä Luasari miun luo, jotta hiän kaštais veteh šormenpiän ta jähyttäis miun kieltäni. Voi mimmoista tuškua mie käršin täššä tulešša!’25Vain Aprahami vaštasi: ‘Muissa, poikani, jotta šie elyässä šait hyvän ošan, a Luasari šai pahan. Nyt hiän šuau tiälä kyllälti hyvyä, a šie käršit.26Ta šen lisäkši miän välillä on šyvä, poikki piäšömätöin hauta: tiältä ei kenkänä piäše tiän luo, vaikka tahtoiski, eikä šieltä piäše tänne.’27Pohatta šano: ‘Tuatto Aprahami, mie molin, jotta šie työntäsit Luasarin miun tuaton kotih.28Miula jäi viisi vellie. Anna hiän varottais heitä, muitein hyö niise jouvutah täh muokkien paikkah.’29Aprahami vaštasi: ‘Heilä on Moissein ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet. Uškokkah niitä.’30Pohatta šano: ‘Tuatto Aprahami, niitä hyö ei ušota, vain kun ken kuollehista mänis heijän luo, niin šiitä hyö jätettäis riähät ta kiännyttäis Jumalan puoleh’.31No Aprahami šano: ‘Kun kerran hyö ei kuunnella Moisseita ta Jumalan viessintuojie, niin ei hyö ušota, vaikka ken kuollehista nousis’.»


предыдущая глава Глава 16 следующая глава