Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 9

Iisussa toimittau kakšitoista opaššettavua ruatoh

(Matv. 10:5-15; Mark. 6:7-13)

1Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta anto heilä voiman ta vallan ajua pois kaikki piessat ta parentua tautija ihmisistä.2Iisussa toimitti hiät viemäh šanomua Jumalan Valtakunnašta ta parentamah läsijie.3Hiän šano heilä: «Elkyä ottakkua mitänä matkah: elkyä matkakeppie, sumččua, leipyä elkyäkä rahua. Elkyä ottakkua ni toista paitua.4Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois.5Kun min linnan eläjät ei otettane teitä vaštah, lähtekkyä šiitä linnašta ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena heitä vaštah.»

6Niin opaššettavat lähettih matkah. Hyö matattih kyläštä kyläh, šaneltih Hyvyä Viestie ta parennettih läsijie joka paikašša.

Iiroti kyšelöy Iisussašta

(Matv. 14:1-12; Mark. 6:14-29)

7Konša muan nellännekšen herra Iiroti kuuli kaikešta, mitä Iisussa ruato, hiän ei tietän, mitäi ajatella. Eryähät niät šanottih, jotta Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista.8Toiset arveltih, jotta Il'l'a on tullun jälelläh muan piällä. A kolmannet paistih, jotta kennih ammusista Jumalan viessintuojista on nouššun kuollehista.9No Iiroti šano: «Iivanalta mie käsin leikata piän, a kenpäš on tämä Mieš, kumpasešta mie kuulen tämmösie pakinoja?» Iirotin himotti nähä Iisussua, hiän vuotti vain šopivua aikua.

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Iiv. 6:1-14)

10Kun apostolit myöššyttih Iisussan luo, hyö kerrottih Hänellä, mitä kaikkie oli ruattu. Iisussa otti hiät matkah ta läksi rahvahattomah muah lähellä Vifsaidan linnua, missä hyö voitais olla omistah.11Kuitenki ihmiset šuatih tietyä, missä Hiän on, ta lähettih Hänellä jälkeh. Iisussa anto heijän tulla luokšeh. Hiän pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta parenti kaikki, ken tarvičči parentamista.

12Kun päivä jo kallistu iltah, Iisussan kakšitoista opaššettavua tultih Hänen luo ta šanottih: «Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähišeuvun kylih ta taloloih ta löyvettäis ičelläh yöšija ta ruokua. Tämähän on aivan elämätöin paikka.»13Iisussa šano heilä: «Antakkua työ heilä ruokua». A hyö vaššattih: «Viisi leipyä ta kakši kalua – šiinä kaikki, mitä meilä on. Vain pitäykö miän lähtie oštamah ruokua kaikilla näillä ihmisillä?»14Šielä oli niätšen viitisentuhatta mieštä. Iisussa šano opaššettavillah: «Pankua ihmiset istumah viijenkymmenen henken joukkoloih».15Hyö niin ni ruattih, käšettih kaikki istumah.16Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, jotta hyö juattais ne rahvahalla.17Kaikin šyötih ta tultih kylläsiksi. Šyömistä vielä jäiki, paloja kerättih kakšitoista vakallista.

Petri šanou Iisussua Hristossakši

(Matv. 16:13-23; Mark. 8:27-33)

18Yhen kerran, konša Iisussa moliutu yksinäiseššä paikašša ta opaššettavat oltih Hänen kera, Hiän kyšy heiltä: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?»19Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a. A eryähät šanotah, jotta Šie olet kennih ammuni Jumalan viessintuoja, kumpani nousi kuollehista.»20Iisussa kyšy: «A työ, mitä työ šanotta? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Jumalan Hristossa».21Iisussa varottamalla varotti heitä, jotta hyö ei šanottais täštä kellänä,22ta lisäsi: «Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah, Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussan kera kulkomisešta

(Matv. 16:24-28; Mark. 8:34-9:1)

23Iisussa šano kaikilla: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, še kieltäytykkäh ičeštäh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun peräššä.24Kačo kun še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen. A še, ken Miun tähen mänettäy oman elämän, pelaštau šen.25Mitäpä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakšeh koko muailman, ka kavottanou tahi mänettänöy oman iččeh.26Še, ken häpiey Milma ta Miun šanoja, šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou omašša ta Tuaton ta pyhien anhelien jumalallisešša valošša.27Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla šini, kuni ei nähä Jumalan Valtakuntua.»

Iisussa muuttuu toisenmoisekši

(Matv. 17:1-8; Mark. 9:2-8)

28Iisussan tämän pakinan jälkeh mäni kahekšan päivyä. Šiitä Hiän otti matkahaš Petrin, Iivanan ta Juakon ta nousi vuaralla moliutumah.29Moliutuos's'a Hiän muuttu nävöltäh, a hänen vuattiet tultih kirkkahan valkeiksi.30Šamašša šiinä oli kakši mieštä pakajamašša Hänen kera: Moissei ta Il'l'a.31Hyö näyttäyvyttih jumalallisešša valošša ta paistih Iisussan lähöštä, mi pitäis täyttyö Jerusalimissa.32Petri ta toiset opaššettavat, kumpaset oltih hänen kera, oltih šyväššä unešša. Konša hyö havaččeuvuttih, niin nähtih Iisussa jumalallisešša valošša ta Moissei ta Il'l'a Hänen kera šeisomašša.33Konša hyö oltih lähöššä Iisussan luota, Petri šano Hänellä: «Opaštaja, miän on tiälä hyvä olla. Myö luajimma kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» Hiän ei tietän, mitä pakajau.

34Kuni Petri pakasi näin, tuli pilvi ta katto hiät. Kun hyö jouvuttih pilven šiämeh, opaššettavat pöläššyttih.35Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun Poika, kumpasen olen valinnun. Häntä kuunnelkua.»

36Kun iäni šammu, Iisussa oli tuaš yksinäh. Opaššettavat oltih iänettäh ta niinä päivinä ei paistu kellänä šiitä, mitä oli nähty.

Iisussa ajau pojašta piessan

(Matv. 17:14-18; Mark. 9:14-27)

37Konša hyö toisena päivänä laškeuvuttih vuaralta, šuuri rahvašjoukko oli Iisussalla vaššašša.38Eryäš mieš rahvašjoukošta karjeutu: «Opaštaja, molin Šilma, tule kaččomah miun poikuani. Tämä on miun ainut lapši.39Piessa rikeneh muokkuau häntä. Yhtäkkie hiän alkau karjuo, ta piessa vetäy häntä koukkuh, niin jotta vuahti lähtöy šuušta. Kun piessa viimein lähtöy, poika jiäy puolikuollehekši.40Mie molin šiun opaššettavie, jotta ajettais piessa pois, ka hyö ei voitu.»41Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy teitä keštyä? Tuo poikaš tänne.»42Pojan vielä aštuos's'a Iisussah päin, piessa pačkasi hänet muah ta veti koukkuh. No Iisussa komenti piessua lähtömäh, parenti pojan ta anto hänet tuatolla.43Kaikki ihmiset kummekšittih Jumalan šuurta voimua.

Iisussa tuaš pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 17:22-23; Mark. 9:30-32)

Kun kaikki ihmiset ihmeteltih Iisussan ruatoja, Hiän šano opaššettavillah:44«Pankua mieleh, mitä Mie nyt teilä šanon: Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih».45Opaššettavat ei maltettu, mitä Iisussa näillä šanoilla tarkotti. Niijen merkityš oli peitetty heiltä, niin jotta hyö ei piäšty perillä Hänen šanoista eikä ruohittu kyšyö Häneltä niijen merkityštä.

Ken on šuurin?

(Matv. 18:1-5; Mark. 9:33-37)

46Iisussan opaššettavat alettih kiistyä keškenäh šiitä, ken heistä on šuurin.47Iisussa tiesi, mitä heilä oli mieleššä. Hiän otti lapšen, pani šen vierelläh48ta šano heilä: «Ken Miun nimeššä ottau luokšeh tämän lapšen, še ottau Miut. A ken ottau luokšeh Miut, še ottau Miun Työntäjän. Še, ken teistä on kaikista pienin, onki kaikista šuurin.»

Ken ei ole meitä vaštah, še on miän puolella

(Mark. 9:38-40)

49Iivana šano: «Opaštaja, myö näkimä yhen miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois piessoja. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.»50No Iisussa šano: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella.»

Iisussa matalla Jerusalimih 9:51–19:27

Samarijalaiset ei oteta Iisussua vaštah

51Kun Iisussan taivahah ottamisen aika alko läheštyö, Hiän piätti lähtie Jerusalimih.52Hiän työnsi šananviejät mänömäh ieltäpäin. Hyö lähettih ta mäntih yhteh Samarijan kyläh valmistamah Iisussan tuluo.53Kuitenki šielä ei tahottu ottua Iisussua vaštah, šentäh kun Hiän matkasi Jerusalimih.54Tämän kuultuo Hänen opaššettavat Juakko ta Iivana šanottih: «Hospoti, tahotko Šie, jotta myö käškisimä tulen iskie taivahista ta hävittyä hiät, niin kuin Il'l'aki luati?»

55No Iisussa kiänty, moitti heitä ta šano: «Työ että tiijä, mi henki teissä vaikuttau.56Ei Ihmisen Poika tullun ihmishenkijä hävittämäh, vain pelaštamah.» Ta hyö jatettih matkua toiseh kyläh.

Aššu miun peräššä!

(Matv. 8:19-22)

57Konša hyö matattih tietä myöte, eryäš mieš šano Iisussalla: «Mie matkuan Šiun kera, kunne vain lähtenetki».58Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on omat kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla ei ole kunne piätäh painua».

59Toisella miehellä Iisussa šano: «A šie lähe Miun matkah». Tämä šano: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattoni».60Vain Iisussa šano: «Anna kuollehien hauvata omat kuollehet, no šie lähe šanelomah ihmisillä Jumalan Valtakunnašta».

61Vielä yksi šano: «Hospoti, mie lähen Šiun kera, vain anna mie enšin käyn prostiutumašša omahisien kera».62Hänellä Iisussa vaštasi: «Ken alkau kyntyä, ka šiitä rupieu tuakšeh päin kaččelomah, še ei kelpua Jumalan Valtakuntah».


предыдущая глава Глава 9 следующая глава