Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 7

Iisussa ta šuan saltatan piälikkö

(Matv. 8:5-13)

1Kun Iisussa oli paissun kaiken tämän rahvahan kuunnellešša, Hiän läksi Kapernaumih.2Šielä oli yksi šuan saltatan piälikkö, kumpasen paššari oli niin kipie, jotta oli jo kuolomaisillah. Šuanpiälikkö piti paššarie šuurešša arvošša.3Kuultuo Iisussašta, hiän työnsi Hänen luo jevreijen vanhimpie, jotta hyö pyritettäis Iisussua tulomah ta parentamah hänen paššarin.4Hyö tultih Iisussan luo ta ruvettih molimah Häntä, šanottih: «Tämä šuanpiälikkö on Šiun avun arvoni.5Hiän tykkyäy miän rahvašta ta luajitti meilä sinagoganki.»

6Iisussa läksi hiän kera. Konša Hiän oli jo lähellä taluo, šuanpiälikkö työnsi omie miehie šuattamah Hänellä šanua: «Hospoti, elä vaivua Iččieš. Mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla.7Enkä mie kaččon ni iččieni šen arvosekši, jotta oisin tullun Šiun luo. Šano vain šana, niin miun paššari parenou.8Mie ičeki tottelen ylempien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy. Toisella šanon: ‘Tule’, ta hiän tulou. Tahi kun šanon paššarilla: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.»9Iisussa kummekši näitä šanoja. Šiitä Hiän kiänty jäleššä aštujih päin ta šano: «Šanon teilä, jotta tämmöistä uškuo en ni Israelissa ole nähnyn».

10Kun Iisussan luo toimitetut miehet myöššyttih jälelläh, hyö nähtih paššari tervehenä.

Iisussa elävyttäy lešen pojan

11Kohta tämän jälkeh Iisussa läksi Nainin linnah. Hänen kera matattih monet Hänen opaššettavat ta šuuri rahvašjoukko.12Konša Iisussa lähešty linnan veräjie, šieltä kannettih kuollutta, leškinaisen ainutta poikua. Muamon kera oli äijän linnan rahvašta.13Naisen nähtyö Hospotilla tuli suali häntä ta Hiän šano: «Elä ite».14Hiän mäni nosilkkojen viereh ta košetti niitä. Kantajat pietyttih. Iisussa šano: «Priha, Mie šanon šiula, nouše!»15Šilloin kuollut nousi istumah ta rupesi pakajamah, ta Iisussa anto hänet muamolla.

16Kaikin oikein pöläššyttih ta ruvettih kiittämäh Jumalua, hyö šanottih: «Miän joukošša on nyt šuuri Jumalan viessintuoja. Jumala tuli avukši omalla kanšallah.»17Tämmöset pakinat Iisussašta levittih koko Juutijah ta šen ympäristöh.

Iivana Kaštajan kyšymyš Iisussalla

(Matv. 11:2-6)

18Iivana Kaštajan opaššettavat kerrottih hänellä kaiken, mitä oli ollun.19Šilloin Iivana kučču kakši heistä luokšeh ta toimitti hiät Iisussan luo kyšymäh: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?»20Miehet tultih Iisussan luo ta šanottih: «Iivana Kaštaja toimitti miät Šiun luo kyšymäh: ‘Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?’»

21Iisussa oli juštih šilloin piäštän monie ihmisie tautiloista, vaivoista ta piessoista, ta monilla šokeilla Hiän oli antan nävön.22Niinpä Hiän vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä näkijä ta kuulija:

Šokiet ruvetah näkömäh ta rammat kävelömäh,
prokasatautiset puhissutah ta kuurnehet ruvetah kuulomah,
kuollehet noššatetah henkih ta köyhillä šanellah Hyvyä Viestie.
23Ošakaš on še, ken ei kieltäyvy Miušta.»

Iisussa pakajau Iivana Kaštajašta

(Matv. 11:7-19)

24Konša Iivana Kaštajan toimittamat miehet oli mänty, Iisussa rupesi pakajamah rahvahalla Iivanašta: «Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäh muah? Ettähän tuulen heiluttamua ruokoheinyä!25Mitäpä työ šilloin kävijä kaččomašša? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Čuarien horomissa työ löyvättä niitä, ket vorssuijah šomissa vuatteissa ta eletäh pohatašti.26Ka niin mitäpä työ mänijä kaččomah? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin Jumalan viessintuoja.27Hiän on še, kumpasešta Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou näin:

– Mie työnnän šanantuojani Šiun iellä,
hiän raivuau Šiula tien.
28Mie šanon teilä: ei ole šyntyn yhtäkänä ihmistä, ken ois ollun Iivana Kaštajua šuurempi. Kuitenki Jumalan Valtakunnašša kaikista pieninki on häntä šuurempi.»

29Kaikki ihmiset, tarkoten veronkeryäjätki, Iivanua kuunnellešša tunnuššettih Jumalan tahto oikiekši ta otettih Iivanalta kaššanta.30Vain farisseit ta sakonanopaštajat oltih Jumalan tahtuo vaštah eikä otettu Iivanalta kaššantua.

31Šilloin Hospoti šano: «Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Mimmoset hyö ollah?32Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla: ‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että pläššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’.33Iivana Kaštaja tuli. Hiän ei šyö leipyä eikä juo viinua, ta työ šanotta: ‘Häneššä on piessa’.34Ihmisen Poika tuli. Hiän šyöy ta juou, ta työ šanotta: ‘Mityš šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta riähkähisien tovarissa’.35Viisahuš tovissetah oikiekši kaikki ne, ket eletäh šen mukah.»

Farissei ta riähkähini naini

36Eryäš farissei kučču Iisussua luokšeh šyömäh. Iisussa mäni farissein taloh ta ašettu stolah.37Šiinä linnašša oli naini, kumpani eli riähäššä. Kun naini šai tietyä, jotta Iisussa on verolla farissein talošša, hiän tuli šinne ta toi alabasteripullošša hajuvoijetta.38Hiän ašettu Iisussan tuakši Hänen jalkoih*a ta itki. Iisussan jalat kaššuttih hänen kyynälistä. Naini pyyhki ne kuivakši tukillah, šuuteli niitä ta voiteli hajuvoitiella.39Tämän nähtyö farissei, kumpani oli kuččun Iisussan, tuumi ičekšeh: «Kun tämä Mieš ois Jumalan viessintuoja, Hiän tietäis, jotta tämä naini, kumpani Häntä košettau, on riähkähini».40Iisussa šano hänellä: «Simoni, miula ois šanottavua šiula». Simoni vaštasi: «Ka šano, Opaštaja».

41Iisussa šano: «Oli kakši mieštä, kumpaset oltih velašša rahanlainuajalla. Yksi oli velkua viisišatua dinarie, a toini viisikymmentä.42Kun heilä ei ollun millä makšua, rahanlainuaja prosti heijän velat. Mitein on, kumpani näistä kahešta tykkyäy rahanlainuajua enämmän?»43Simoni vaštasi: «Mie tuumaičen, jotta še, kellä hiän prosti šuuremman velan». «Šie olet oikiešša», šano Iisussa.44Šiitä Hiän kiänty naiseh päin ta šano Simonilla: «Kačo tätä naista. Kun Mie tulin šiun taloh, šie et antan Miula vettä jalkoja peššä, a hiän kašteli Miun jalat kyynälilläh ta kuivasi ne tukillah.45Šie et ševännyn Milma, a hiän on šilitellyn koko ajan Miun jalkoja.46Šie et voitan Miun piätä voilla, a hiän voiti Miun jalat hajuvoitiella.47Šentäh Mie šanonki šiula: tämän naisen monet riähät on prostittu, šentäh kun hiän äijän tykkäsi. A kellä vähän prostitah, še vähän tykkyäy.»48Šiitä Iisussa šano naisella: «Šiun riähät on prostittu».

49Toiset stolašša olijat ruvettih pakajamah keškenäh: «Kenpä tuo Mieš on, kun riähkieki prostiu?»50Ka Iisussa šano naisella: «Šiun uško pelašti šiut. Mäne rauhašša.»


*a 7:38 Verot šyötih venyöl'l'äh.

предыдущая глава Глава 7 следующая глава