Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MARKIN KIRJUTTAMANA

Глава 6

Iisussa kävelöy Galileijašša ta šen lähišeutuloilla

6:1-8:26


Iisussa käypi kotilinnašša

(Matv. 13:53-58; Luk. 4:16-30)

1Iisussa läksi šieltä ta tuli kotilinnah. Opaššettavat matattih Hänen kera.2Kun tuli šuovatta, Hiän rupesi opaštamah sinagogašša. Monet kuulijista ihmeteltih ta kyšyttih: «Mistä Tuo ollou šuanun kaiken tämän? Mi ollou tuo Hänellä annettu viisahuš? Ta mitä ollah nuo šuuret ruavot, kumpasie Hiän ruatau käsilläh?3Eikö Hiän ole še kirvešmieš, Muarien poika, Juakon, Josijan, Juutan ta Simonin velli? Tiälä Hänen čikotki eletäh miän joukošša.» Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä.

4Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin omašša kotilinnašša, heimolaisien luona ta omašša koissa».5Ta Hiän ei voinun ruatua šielä yhtänä šuurta ruatuo, vain muutomie voimattomie Hiän parenti panomalla kiät heijän piällä.6Iisussa kummekši šitä, jotta ihmiset ei ušottu Häneh. Šiitä Hiän kulki kyläštä toiseh ta opašti.

Iisussa toimittau opaššettavat ruatoh

(Matv. 10:5-15; Luk. 9:1-6)

7Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavuah. Hiän toimitti heitä matkah kakšin miehin ta anto heilä vallan ajua ihmisistä piessoja.8Hiän kielti heitä ottamašta matkah muuta kuin matkakepin: hyö ei šuatu ottua leipyä, ei sumččua eikä rahua vyöh.9Jalačit hyö šuatih panna jalkah, no ei šuatu panna piällä kahta paitua.10Iisussa šano heilä: «Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois.11Missä paikašša teitä ei otettane vaštah eikä kuunneltane, lähtekkyä šieltä ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena šen paikan eläjie vaštah. Toven šanon teilä: suutupäivänä Sodomin ta Gomorran eläjillä on helpompi kuin šen linnan eläjillä.»

12Šiitä opaššettavat lähettih ta šaneltih, jotta kaikkien pitäis jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh.13Hyö ajettih pois monta piessua ihmisistä ta voijettih pyhävoilla monie läsijie ta niin parennettih hiät.

Iivana Kaštajan kuoloma

(Matv. 14:1-12; Luk. 9:7-9)

14Čuari Iiroti*a niise kuuli Iisussašta, Hänen nimi niätšen tunnettih jo joka puolella. Iiroti šano: «Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista, šentäh Hänellä ollah nämä voimat».15Eryähät šanottih: «Hiän on Il'l'a», a toiset: «Hiän on Jumalan viessintuoja, yhenmoini kuin ammuset viessintuojat».16Kun Iiroti kuuli šen, hiän šano: «Iivana, še mieš, keltä mie käsin leikata piän, on nouššun kuollehista».

17Iiroti niät oli käšken ottua Iivanan kiini, panna hänet rautoih ta viijä tyrmäh. Tämän Iiroti oli ruatan Hilippä-velleh naisen Irodiadan vuokši, kumpasen oli nainun.18No a še Iivana oli šanon Iirotilla: «Šiun ei šua elyä velleš naisen kera».19Šentäh Irodiada ei voinun šietyä Iivanua ta ois tahton tappua hänet, ka eipä voinun.20Iiroti niät varasi Iivanua, šentäh kun tiesi hänet oikiemielisekši ta pyhäkši miehekši. Iiroti šuojeli Iivanua ta mielelläh kuunteli häntä, vaikka hänen pakinat moničči vaivattih Iirotie.

21Irodiada piäsi ruatamah, mitä tahto, kun Iiroti omana šyntymäpäivänä luati pruasniekan omilla korkiearvosilla virkamiehillä ta šotapiäliköillä ta Galileijan mahtimiehillä.22Irodiadan tytär tuli pruasniekkah ta alko tanššie. Še miellytti Iirotie ta hänen vierahie. Čuari šano tytöllä: «Kyšy miulta mitä vain tahot, niin mie annan šen šiula».23Hiän pošiutu ta lupasi tytöllä: «Mitä šuinki kyšynet miulta, šen mie šiula annan, vaikka puoli valtakuntua».24Tyttö läksi šieltä ta kyšy muamoltah: «Mitä miun ois kyšyö?» Muamo šano: «Kyšy Iivana Kaštajan piätä».25Tyttö kiirehešti mäni jälelläh čuarin luo ta šano: «Mie tahon, jotta šie nyt ta šillä kertua toisit miula luuvvalla Iivana Kaštajan piän».

26Čuari apeutu šiitä, ka kun hiän oli vierahien kuullen pošiutun, hiän ei voinun kieltäytyö omašta šanašta.27Ta niin čuari šamašša toimitti saltatan ta käški tuuvva Iivanan piän.28Saltatta mäni tyrmäh ta leikkasi Iivanalta piän. Šiitä hiän toi šen luuvvalla tytöllä, a tyttö anto šen muamollah.29Kun Iivanan opaššettavat kuultih tämä, hyö tultih ta otettih hänen ruumis ta hauvattih še.

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Luk. 9:10-17; Iiv. 6:1-14)

30Apostolit keräyvyttih Iisussan luo ta šanottih Hänellä kaikki, mitä hyö oli ruattu ta mitä opaššettu.31Iisussa šano heilä: «Läkkä nyt rahvahattomah paikkah, šielä työ šuatta levähellä vähäsen». Ihmisie niät tuli ta mäni, jotta opaššettavilla ei ollun aikua ni šyyvvä.32Šiitä hyö lähettih rahvahattomah paikkah venehellä, jotta olla omistah.33No rahvaš näki heijän lähön, ta monet tunnettih hiät. Ihmisie juoksi maičči kaikista linnoista. Hyö kerittih perillä ennein heitä ta keräyvyttih yhteh Häntä vuottamah.

34Konša Iisussa piäsi rantoih ta nousi veneheštä, Hiän näki kaikki nämä ihmiset. Hänellä tuli heitä suali, šentäh kun hyö oltih niin kuin lampahat paimenta vailla. Hiän rupesi opaštamah heitä ta pakasi heilä pitälti.35Kun päivä jo kallistu iltah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta šanottih: «Tämä paikka on tyhjä ta on jo myöhäni aika.36Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähisih taloloih ta kylih oštamah ičelläh leipyä. Heilähän ei ole mitänä šyötävyä.»37Iisussa vaštasi opaššettavilla: «Antakkua työ heilä ruokua». Hyö šanottih Hänellä: «Meinuatko, jotta miän pitäy lähtie oštamah kahellašualla dinarilla leipyä ta antua ne heilä šyötäväkši?»38Iisussa kyšy heiltä: «Kuin monta leipyä teilä on? Käykyä kaččomašša.» Hyö käytih kaččomašša ta šanottih: «Viisi leipyä ta kakši kalua».

39Iisussa käški opaššettavien issuttua kaikki ihmiset joukkoloih vihannalla nurmikolla.40Rahvaš istuuvuttih joukkoloih, šavoin ta viisinkymmenin henkin.41Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano niistä passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, ta hyö juattih ne rahvahalla. Šamoin Hiän jako kaikilla ne kakši kalua.42Kaikin šyötih kyllitellein.43Šyömättä jiänehie leivänpalasie kerättih kakšitoista täyttä vakallista ta kaluaki jäi.44A šyöjie oli viisituhatta mieštä.

Iisussa aštuu vettä myöte

(Matv. 14:22-33; Iiv. 6:15-21)

45Ruttoh šen jälkeh Iisussa käški opaššettavien aštuo veneheh ta lähtie iellä Häntä järven poikki Vifsaidah, kuni Hiän toimittau rahvašjoukon pois.46Hiän prostiutu rahvahan kera ta läksi vuaralla moliutumah.

47Konša tuli ilta, niin veneh oli keškijärvellä, a Iisussa oli yksin mualla.48Hiän näki, jotta opaššettavilla oli jykie šoutua vaštatuuleh. Yön nellännen vahin*b paikoilla Hiän tuli vettä myöte aštumalla heitä kohen ta meinasi männä heistä kyličči.49Kun opaššettavat nähtih Hänet vettä myöte aštumašša, hyö smietittih šitä kuutessiutujakši ta karjeuvuttih.50Kaikin hyö nähtih Hänet ta pöläššyttih. No šamašša Iisussa rupesi heitä pakauttamah ta šano heilä: «Olkua rauhašša. Mie še täššä olen. Elkyä varakkua.»

51Šiitä Hiän aštu heijän luo veneheh ta tuuli vakautu. Opaššettavat oltih oikeista oikein kummissah.52Šeki, jotta leivät oli lisäyvytty, ei avannun heijän šilmie, šentäh kun heijän šytämet oltih šokiet.

Läsijät paretah

(Matv. 14:34-36)

53Järven poikki piäštyö hyö tultih rantoih Gennisaretissa.54Kun vain hyö nouštih veneheštä, ihmiset tunnettih Iisussa.55Hyö juoštih ympäri koko šeuvun ta šuatettih šana Iisussan tulošta. Läsijie alettih kantua šijoilla šinne, missä kuultih Hänen olovan.56Kunne vain Hiän mäni, kyläh, linnah tahi taloh, šinne kannettih läsijie aukeilla paikoilla ta molittih, jotta ne šuatais košettua hoti Hänen sviitkan helmua. Ta kaikin, ket košetettih Häntä, parettih.


*a 6:14 Iiroti kačo šelityštä Matv. 14:1.

*b 6:48 Kačo šelityštä Matv. 14:25.

предыдущая глава Глава 6 следующая глава