Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MARKIN KIRJUTTAMANA

Глава 5

Iisussa gadarilaisien muašša

(Matv. 8:28-34; Luk. 8:26-39)

1Hyö tultih järven toisella puolella gadarilaisien alovehella.2Kun Iisussa nousi veneheštä rannalla, niin Hänellä vaštah tuli kallivokalmoista mieš, kumpasešša oli piessa.3Hiän eli kallivokololoissa olijissa kalmoissa, eikä ni riimuloilla kenkänä voinun enämpi šituo häntä.4Moničči häntä oli pantu jalkarautoih ta käsiriimuloih, vain hiän kačo katko riimut ta rikko rauvat, eikä kellänä ollun väkie vakauttua häntä.5Yötä päivyä hiän olekšenteli vuaroissa ta kalmakololoissa, karju ta viilekši iččieh kivilöillä.6Kun hiän nyt loittuota näki Iisussan, niin tuli juokšujalkua, heittäyty muah Hänen eteh7ta karju lujašti: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan Poika? Jumalan nimeššä molin, elä muokkua milma!»8Iisussa kun niät oli juštih käškömäššä, jotta piessa läksis pois mieheštä.9Iisussa kyšy: «Mi šiun nimi on?» Hiän vaštasi: «Lekioni*a on miun nimi, šentäh kun meitä on äijän».10Piessat molittih Iisussua, jotta Hiän ei ajais heitä šiltä šeuvulta.

11Ei kovuan loittuona vuaran rintiellä oli šuuri šikakarja šyömäššä.12Piessat molittih Iisussua: «Laše miät šikakarjah, anna miän männä noih šikoih».13Iisussa anto niillä luvan. Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh. Šikoja oli šiinä kakšituhatta, ta ne kaikki upottih.

14Šikojen paimenet juoštih pakoh ta šuatettih tieto täštä linnah ta kylih. Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä on šattun.15Hyö tultih Iisussan luo ta nähtih mieš, kumpasešša oli ollun lekioni piessoja. Hiän istu vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh. Hyö pöläššyttih.16Ket nähtih kaiken, ne kerrottih heilä, mitä piessojen muokkuamalla tuli, ta minne jouvuttih šijat.17Šiitä hyö kaikin ruvettih molimah Iisussua, jotta Hiän mänis pois heijän alovehelta.18Kun Iisussa aštu veneheh, niin mieš, kumpani piäsi eris piessoista, pyrki Hänellä matkah.19No Iisussa ei ottan häntä, vain šano hänellä: «Mäne kotihis, omieš luo ta šano heilä kaikki, mitä Hospoti šiula ruato ta mitein Hiän armahti šilma».20Mieš läksi ta rupesi Dekapolin šeuvulla šanelomah, mitä Iisussa oli ruatan hänellä. Kaikin kummekšittih šitä.

Iisussa elävyttäy tytön ta parentau naisen

(Matv. 9:18-26; Luk. 8:40-56)

21Kun Iisussa myöšty venehellä järven toisella puolella, Hänen luo keräyty äijän rahvašta. Konša Hiän oli vielä rannalla,22šinne tuli yksi sinagogan vanhimmista, Jairi nimeltäh. Iisussan nähtyö Jairi heittäyty Hänen jalkoih23ta pyrittämällä pyritti Häntä: «Miun tytär on kuolomaisillah. Lähe ta pane käteš hänen piällä, niin hiän parenou ta jiäy eloh.»24Iisussa läksi miehen kera. Hänellä jäleššä matkasi šuuri rahvašjoukko ta tunkeutu Hänen ympärillä.

25Šielä oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto.26Hiän oli äijän käršin monien liäkärien käsissä ta pannun niih kaikki omat elot. Mitänä apuo hiän ei kuitenki šuanun, vaiva vain entiseštäh paheni.27Hiän oli kuullun Iisussašta ta tuli rahvašjoukošša Iisussan tuakši ta košetti Hänen sviitkah.28Naini niätšen ajatteli: «Kun vain šaisin košettua hoti Hänen sviitkah, mie parenisin».29Šamašša verenvuoto loppu ta naini kuuli runkoššah, jotta nyt hiän piäsi vaivašta.

30Iisussa heti kuuli, jotta Häneštä läksi voimua. Hiän kiänty rahvašjoukkoh päin ta kyšy: «Ken košetti Miun vuatteih?»31Opaššettavat šanottih Hänellä: «Niäthän Šie Iče mimmoni rahvašjoukko tunkiu šiun ympärillä, ta kyšyt: ken Milma košetti?»32No Iisussa kaččeli ympärilläh, jotta näkis, ken šen ruato.33Naini vapisi pöläššykšeštä, šentäh kun tiesi, mitä hänellä kävi. Hiän tuli Iisussan eteh, heittäyty muah ta šano Hänellä kaiken.34Iisussa šano naisella: «Tyttäreni, šiun uško parenti šiut. Mäne rauhašša, šie piäsit vaivaštaš.»

35Iisussa ei vielä kerinnyn lopettua pakinuah, kun sinagogan vanhimmalla tuotih koista viesti: «Tyttäreš jo kuoli, elä enämpi vaivua Opaštajua».36Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja, vain ušo».37Hiän ei ottan ketänä muuta kerallah kuin Petrin, Juakon ta hänen vellen Iivanan.38Hyö tultih sinagogan vanhimman kotih, ta Iisussa näki šielä šuuren hälinehen. Šielä oli ihmisie valittamašša ta iänelläitkömäššä.39Pirttih mäntyö Hiän šano: «Mitäpä tiälä hälissäh ta itetäh? Lapši ei ole kuollun, hiän makuau».40Iisussua ruvettih nakramah. A Hiän ajo kaikki ihmiset pihalla, otti kerallah lapšen tuaton ta muamon ta omat matkalaiset ta mäni kamarih, missä lapši oli.41Hiän otti lašta kiäštä ta šano hänellä: «Talifa kumi!», mi merkiččöy «Tyttö, šanon šiula: nouše!»42Šillä šanalla tyttö nousi jaloillah ta rupesi kävelömäh. Hiän oli kakšitoistavuotini. Kaikin, ket nähtih tämä, äijälti kummekšittih.43Iisussa kielti heitä lujašti šanomašta täštä kellänä ta käški antua tytöllä šyyvvä.


*a 5:9 Lekioni kačo šelityštä Matv. 26:53.

предыдущая глава Глава 5 следующая глава