Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Глава 17

Iisussa muuttuu toisenmoisekši

(Mark. 9:2-13; Luk. 9:28-36)

1Kuuvven päivän piäštä Iisussa otti matkahah Petrin, Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hiän vei hiät korkiella vuaralla erikseh toisista.2Šielä Hiän muuttu heijän šilmissä: Hänen näkö loisti kuin päiväni, ta Hänen vuattiet tultih valkiekši kuin valo.

3Šiitä heilä näyttäyvyttih Moissei ta Il'l'a, hyö paistih Iisussan kera.4Šilloin Petri šano Iisussalla: «Hospoti, hyvä on miän tiälä olla. Kun tahtonet, luajimma tänne kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.»

5Petri vielä pakasi, kun hyvin valkie pilvi katto hiät ta pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poikani, kumpaseh Mie olen mieltyn. Häntä kuunnelkua!»6Konša opaššettavat kuultih iäni, hyö oikein pöläššyttih ta heityttih muah očin.7Iisussa tuli hiän luo, košetti heitä ta šano: «Nouškua, elkyä varakkua».8Ta kun hyö noššettih piä, hyö ei nähty ketänä muita kuin Iisussan.

Kyšymyš Il'l'ašta

9Konša hyö šolahettih vuaranrinnettä alaš, Iisussa šano heilä: «Elkyä paiskua kellänä täštä, mitä näkijä, kuni Ihmisen Poikua ei ole noššatettu kuollehista».10Opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Mintäh sakonanopaštajat šanotah, jotta Il'l'an pitäy tulla enšin?»11Hiän vaštasi: «Il'l'a tosiehki tulou enšin ta luatiu kaikki entisen moisekši.12Ta Mie šanon teilä, jotta Il'l'a on jo tullun. Ihmiset vain ei tunnettu häntä ta ruattih hänellä, mitä heilä himotti. Šamoin Ihmisen Poikaki joutuu käršimäh hiän käsissä.»13Šilloin opaššettavat hokšattih, jotta Hiän pakasi heilä Iivana Kaštajašta.

Iisussa ajau pojašta piessan

(Mark. 9:14-29; Luk. 9:37-43)

14Konša hyö myöššyttih rahvašjoukon luo, Iisussan eteh tuli mieš, heitty polvillah15ta šano: «Hospoti, armaha miun poikuani! Hänellä on kuatumatauti, ta še muokkuau häntä lujašti. Hiän moničči kuatuu, konša tuleh, konša veteh.16Mie toin hänet Šiun opaššettavien luo, vain hyö ei voitu parentua häntä.»17Šiih Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy vielä olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy keštyä teitä? Tuokua poika Miun luo.»18Iisussa komenti piessua, ta še läksi pojašta. Šiitä šuate poika oli terveh.

19Konša hyö oltih omistah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Mintähpäš myö emmä voinun ajua šitä piessua pojašta?»20«Šentäh kun teilä ei ole uškuo», šano Iisussa. «Šanon teilä toven: kun teilä ois uškuo hoti gorčitsan šiemenen verta, työ voisija šanuo tällä vuaralla: ‘Eissy täštä tuonne’, ta še eistyis. Mikänä ei ois teilä mahotoin.21A tämän luatuni piessa ei lähe millänä muulla kuin moliutumalla ta pyhittämällä.»

Iisussa tuaš pakajau omašta kuolomašta

(Mark. 9:30-32; Luk. 9:44-45)

22Konša hyö oltih Galileijašša, Iisussa šano opaššettavillah: «Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih,23hyö tapetah Hänet, ta kolmantena päivänä Hänet noššatetah kuollehista». Ta heilä tuli hyvin paha mieleštä.

Iisussa makšau jumalankojin veron

24Konša hyö tultih Kapernaumih, Petrin luo tultih jumalankojin veronkeryäjät ta kyšyttih: «Tottaš tiän Opaštaja makšau jumalankojin veruo?»25«Makšau», hiän vaštasi. Kun Petri mäni taloh, Iisussa kerkisi enšimmäisenä kyšymäh häneltä: «Mitä mieltä olet, Simoni? Keltä tämän muailman čuarit kerätäh makšuja ta veroja, omiltahko vain vierahilta?»26«Vierahilta», šano Petri. Iisussa šano hänellä: «Omien ei šilloin tarviče makšua.27Ka mitäpä tyhjäh šiännyttyä heitä? Mäne järvellä ta lykkyä onki veteh. Ota enšimmäini kala, mi puuttuu, ta avua šen šuu. Šielä on hopieraha. Ota še ta makša heilä Miun ta iččeš ieštä.»


предыдущая глава Глава 17 следующая глава