Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 21

Uz' taivaz da uz' ma

1Minä nägištin uden taivhan da uden man. Enzne ma da enzne taivaz kadoiba, i mert enambad ei olend.2Minä, Joan, nägištin, kut pühä lidn, uz' Jerusalim laskihe taivhaspäi Jumalannopäi vaumiž kuti nevest i čomitadud ženihon täht.3I minä kulištin taivhaspäi komedan änen:
— Kacu, Jumalan eländsija — rahvahan keskes!
Hän eläškandeb heidenke,
i hö linneba hänen rahvahan.
Jumal iče linneb heidenke, heiden Jumalan.
4Hän pühkib heiden sil'mišpäi kaikuččen kündlen.
Surmad enambad ei linne,
ei linne tuskad, voikud da itkud, ei kibud-ki,
sikš ku kaik enzne om kadonu igäks.

5Valdištmel ištui sanui: «Kacu, minä tegen kaiken udeks.» Hän sanui: «Kirjuta nene sanad. Ned oma todesižed sanad, niile voib uskta.»6Völ hän sanui minei: «Kaik om tehtud. Minä olen Alfa i Omega, augotiž da lop. Sille, kudambal om jomannäl'g, minä andan lahjaks vet eloveden purtkespäi.7Vägestai sab jäl'gestuseks kaiken necen, i minä linnen hänen Jumalan, a hän linneb minun poigan.8A varaidajile, uskmatomile, paganzoitnuzile, rikojile, vedelusile, noidile, kaikile, ked kumardasoiš tühjile jumaloile, da kaikile kelastajile linneb mugoine oza: heid lükäitas lämoisižehe järvhe, kus palab rik. Nece om toine surm.»

Uz' Jerusalim

9Sid' tuli üks' neniš seičemes angelaspäi, kudambil oli seičeme mal'l'ad, täuttud seičemel jäl'gmäižel pahal, da sanui minei: «Tule, minä ozutan sinei nevestan, Vodnhan murzäimen!»10Heng sebazi mindai, i angel vei mindai surele korktale mägele i ozuti minei suren lidnan, pühän Jerusaliman, kudamb laskihe taivhaspäi, Jumalannopäi.11Se kiltati Jumalan hoštotesel, se lošti, kuti kalliž kivi, kut jašmkivi, kudamb om puhtaz kut hrustal'.12Siš ümbri oli sur' da korged sein, kudambas oli kaks'toštkümne verajad, i niid varjoičiba kaks'toštkümne angelad. Verajihe oli kirjutadud Izrail'an kahtentoštkümnen heimon nimed.13Päivnouzmpolel oli koume verajad, pohjoižen polel — koume verajad, suven polel — koume verajad, päivlaskmpolel — koume verajad.14Lidnan sein seižui kahteltoštkümnel alanduzkivel, i niiš oli kirjutadud kaks'toštkümne nimed, Vodnhan kahtentoštkümnen apostolan nimed.

15Angelal, kudamb minunke pagiži, oli kädes kuldasine märpalik, miše märita lidn, sen verajad da seinäd.16Lidn oli nel'l'čogaine, mitte pidusel, mugoine levedusel-ki. Angel märiči lidnan palikol i nägišti, miše sen piduz' oli kaks'toštkümne tuhad stadijad; piduz', leveduz' da korktuz' oliba mugoižed-žo.17Hän märiči seinäd, ned oliba sada nel'l'kümne nel'l' käzivart — angel märiči rahvahan märal. Se om angelan-ki mär.18Seinäd oli tehtud jašmaspäi, a lidn — puhthas kuldaspäi, kudamb oli kuti puhtaz st'okul.19Lidnan seiniden alandused oli čomitadud kaikenlaižil kal'hil kivil. Ezmäine alanduzkivi oli jašmaspäi, toine — sapfiraspäi, koumanz' — halcedonaspäi, nellänz' — izumrudaspäi,20videnz' — sardoniksaspäi, kudenz' — serdolikaspäi, seičemenz' — hrizolitaspäi, kahesanz' — berillaspäi, ühesanz' — topazaspäi, kümnenz' — hrizoprazaspäi, ühtenz'toštkümnenz' — giacintaspäi, kahtenz'toštkümnenz' — ametistaspäi.21Kaks'toštkümne verajad — kaks'toštkümne hel'med, kaikutte verai ühtes täudes hel'mespäi. Lidnan ezitanh oli puhthas kuldaspäi, läbinägujas kuti st'okul.

22Minä en nägištand lidnas pühäkodid, Ižand Jumal Kaikenvaldaine om sen pühäkodi, hän da Vodnaz.23Lidnale ei pida päiväižen vauktust da kudmaižen loštandad, sikš ku Jumalan hoštotez andab sille vauktad, a sen lampan om Vodnaz.24Päzutadud rahvahad eläškandeba sen vauktas, i kaik mirun kunigahad toba sinna ičeze elon bohatusen i korktan arvon.25Lidnan verajid ei sauptaškakoi päiväl, a öd sigä ei linne.26Sinna todas mirun rahvahiden kaik hoštotez i kal'huz'.27I nimidä paganad ei päzu sinna, ei kelastajid, ei opakusiden tegijoid. Päzuba vaiše ned, kenen nimed om kirjutadud Vodnhan elonkirjaha.


предыдущая глава Глава 21 следующая глава