Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 2

Pühän Hengen tulemine

1Sid' konz tuli Stroicanpäiv, hö kaik oliba ühtes.2Ühtnägoi taivhaspäi kuluškanzi än' kuti piringkuro, i se täuti kaiken sen pertin, kus hö ištuiba.3Hö nägištiba lämoin karččed keled, kudambad jagoihe i seižutihe kaikuččen päle.4Hö kaik täutihe Pühäl Hengel i zavodiba pagišta erazvuiččil kelil, muga kut Heng andoi heile pagišta.

5Jerusalimas eliba jumalahižed evrejalaižed, kudambad oliba tulnuded sinna kaikiš rahvahišpäi, keda vaiše om taivhan al.6Konz kuluškanzi nece än', sinna kerazihe äi rahvast; kaik čududelihe, sikš ku kaikutte heišpäi kuli paginan ičeze kelel.7Lujas čududeldes hö kaik küzeliba toine tošt: «Ei-ik nene, ked pagižeba, olgoi kaik galilejalaižed?8Kutak kaikutte meišpäi kuleb paginan sen man kelel, kus om sündnu?9Ved' meiden keskes om Parfianman eläjid, midianalaižid, elamilaižid, meid om Mesopotamiaspäi, Judejaspäi i Kappadokiaspäi, Pontaspäi i Azian taholpäi,10Frigiaspäi, Pamfiliaspäi, Egiptaspäi, Livian Kirinejan lidnan ümbrištospäi. Erased meišpäi oma tulnuded Rimaspäi, toižed — igähižed evrejalaižed, toižed — ked kärauzihe meiden rahvahan uskondaha;11meiden keskes oma kritalaižed i arabad — i kaik mö kulem, kut hö pagižeba Jumalan suriden tegoiden polhe meiden kelil.»

12Hö ei tednugoi, midä meletada. Čududeldes hö küzeliba toine tošt: «Mi nece om?»13No erased nagroiba heid: «Hö oma jonuded äi magedad vinad.»

Petran pagin

14Sid' Petr ühtes toižidenke ühtentoštkümnenke tuli ezile. Hän zavodi pagišta surel änel: «Kundelkat mindai, evrejalaižed, i kaik, ked elät Jerusalimas! Tekat nece:15Nene mehed ei olgoi humalaššed, kut tö meletat, — ved' nügüd' om vaiše päivän koumanz' čas.16Nece om se, mi oli sanutud Jumalan sanankandajan Joil'an sul:17
— Jäl'gmäižil päivil, sanub Jumal,
minä valan minun Hengen kaikihe mehiže.
Teiden poigad i tütred tegesoiš minun sanankandajikš,
nored mehed nägištaba nägudesid,
a vanhad mehed — endustuzunid.
18Eskai minun käskabunikoihe,
kut mužikoihe, muga akoihe-ki,
minä valan ičein Hengespäi nenil päivil,
i hö zavodiba sanelda sidä, midä kulištaba minuspäi.
19Minä ozutan čudoid ülähän taivhas,
znamoid alahan man päl:
vert, lämoid i savunpil'vid.
20Päiväine pimenzub, kudmaine tegese rusktaks kut veri,
edel sidä ku linneb Ižandan päiv,
sur' i korged.
21No ken kucuškandeb abuhu Ižandan nimed,
se linneb päzutadud.
22Tö, izrail'aižed, kundelkat, midä teile sanun! Jumal om valičenu teiden täht Nazaretalaižen Iisusan. Hän ozuti sen suril tegoil, čudoil i znamoil, kudambid hän Iisusan kal't tegi teiden keskes, muga kut tö iče-ki tedat.23Necen Iisusan tö rikoit. Ku händast anttihe teiden käzihe, ka tö otit i jumalatomiden mehiden käzil nagloičit händast ristha, kut Jumal oli meletanu i edelpäi nähnu.24Vaiše Jumal eläbzoiti händast, päzuti surman kobrišpäi, sikš ku surmal ei olend valdad pidätada händast.25Ved' David pagižeb hänen polhe:
— Minä nägin Ižandan
kaiken aigan minun edes,
hän om minun oiktal kädel,
miše minä astuižin oikti.
26Sikš minun südäin ihastub
i minun kel' kitäb sindai,
i minun hibj-ki eläb nadejas!
27Sikš ku sinä ed jäta minun henged
surman valdkundaha,
sinä ed anda sinun pühän orjan hibjale
hapata kaumas.
28Sinä ozutid minei ten eloho.
Sinä täutad mindai ihastusel ičeiž edes.
29Minun velled! Meiden ezitatan Davidan polhe voib rohktas sanuda, miše hän om kolnu i om pandud maha. I hänen kaum om kaičenus mijal neche päivhäsai-ki.30David oli Jumalan sanankandai, i Jumal oli vahval sanal toivotanu hänele ištutamha Messian, hänen verijäl'gnikan, hänen valdištmele. David tezi necen31i pagiži edelpäi Messian eläbzumižen polhe. Sikš hän sanui, miše Messian heng ei jä surman valdkundaha, a hänen hibj ei hapne.32Necen Iisusan Jumal om eläbzoitnu, mö kaik olem necen todištajad.33Jumal om libutanu händast ičeze oiktal kädel, i hän om sanu Tataspäi toivotatud Pühän Hengen i valanu sen, min nügüd' tö näget i kulet.34David ei libund taivhaze. Iče hän sanub muga:
— Ižand sanui minun Ižandale:
ištu minun oiktal kädel,
35kuni minä panen sinun vihanikad
sinun jaugoiden alle.
36Sikš kaik Izrail'an rahvaz tekaha vahvas: Jumal om tehnu Iisusan Ižandaks i Messiaks — necen Iisusan, kudamban tö nagloičit ristha.»

37Konz rahvaz kulišti necen, kibu iški heiden südäimid. Hö küzeliba Petral i toižil apostoloil: «Velled, midä meile nügüd' tehta?»38Petr sanui heile: «Käraukatoiš grähkišpäi, i valatagatoiš kaikutte teišpäi Iisusan Hristosan nimehe, miše teiden grähkäd oliži pästtud. Siloi tö sat lahjaks Pühän Hengen.39Nece toivotuz om teile i teiden lapsile i kaikile, ked oma edahan — kaikile, keda Ižand, meiden Jumal, kucub.»

40Petr äjil toižil sanoil todišti i tomoti: «Päzutagat ičtatoi neciš pahas rahvahan sugupol'vespäi.»

41Ked hüviš meliš otliba hänen sanad südäimehe, heid valatadihe. Necen päivän uskojiden keskhe ližazihe läz koumedtuhad mest.42Hö kaiken kundliba apostoloiden opendust. Heil kaik oli ühthine. Hö ühtes lohkaižiba leibäd i loičiba.

Uskojiden elo

43Pöl'gästuz leviganzi rahvahan keskes, a apostoloiden kal't tegihe äi čudoid i tundmuztegoid Jerusalimas.44Kaik uskojad oliba ühtes, i kaik heil oli ühthine.45Hö möiba ičeze pertid i tavarad, a dengad jagoiba kaikile, kaikuččele severdan, miverdan hänele tarbiž.46Kaikuččen päivän hö ühtmeližin kogodelihe pühäkodihe, a kodiš ühtes lohkaižiba leibäd i longičiba hüväl i puhthal melel.47Hö kitiba Jumalad, i kaik rahvaz armasti heid. Joga päivän Ižand ližadeli uskondkundha nenid, kudambad päzuiba Jumalan uskondaha.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава