Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII JOANNAN MÖDHE

Глава 21

Iisus ozutase openikoile Tiveriijärven randal

1Necen jäl'ghe Iisus möst ozutihe ičeze openikoile, nügüd' Tiveriijärven randal. Se oli muga:

2Sigä oliba ühtes Simon Petr, Foma ili Kaks'jäine, Nafanail Galilejan Kanaspäi, Zevedejan poigad i kaks' tošt Iisusan openikad.3Simon Petr sanui: «Minä lähten kalha.» «Mö lähtem sinunke», sanuiba toižed. Hö läksiba i ištuihe veneheze, no ei sanugoi sil öl nimidä.

4Aigoiš homendesel Iisus seižui randal, no openikad ei tundištanugoi händast.5Iisus heikahti heile: «Kulgat, lapsed! Om-ik teil mittušt-ni sömäd?» «Ei ole», hö sanuiba.6Iisus sanui: «Pästkat verk venehen oiktale polele, ka sat.» Hö pästiba verkon, no ei voinugoi vedäda sidä veneheze, sikš ku kalad putui lujas äi.7Siloi se openik, kudamb oli Iisusan armaz, sanui Petrale: «Se om Ižand!» Konz Simon Petr kulišti, miše nece om Ižand, hän kärauzi landhed sobal, kudamban oli heitnu pälpäi, i hüppähti vedhe.8Toižed openikad tuliba venehel i vediba peras verkon kalad. Hö ei olnugoi edahan randaspäi, vaiše kaks' sadad käzivart.

9Konz openikad tuliba randha, hö nägištiba pažagan, kudamban päl paštoihe kala, i leibän.10Iisus sanui: «Togat tänna necidä kalad, kudambad vaiše sait.»11Simon Petr mäni veneheze i vedi verkon maha. Se oli täuz' surid kaloid, no hot' kaloid oli äi — sada vižkümne koume, verk ei rebitanus.

12Iisus sanui: «Tulgat sömha.» Niken openikoišpäi ei rohtind küzuda: «Ken sinä oled?», sikš ku hö teziba, miše nece oli Ižand.13Iisus tuli, oti leibäd i andoi heile, mugažo andoi kalad-ki.14Nece oli jo koumanz' kerd, konz Iisus ozutihe openikoile ičeze eläbzumižen jäl'ghe.

Iisus i Petr

15Konz hö oliba sönuded, Iisus sanui Simon Petrale: «Simon, Jonan poig, armastad-ik sinä mindai enamba mi toižed?» «Ka, Sur' Sünduižem», Petr sanui, «sinä tedad, miše minä navedin sindai.» Iisus sanui: «Söta minun vodnhid.»16Sid' hän küzui toižen kerdan: «Simon, Jonan poig, armastad-ik sinä mindai?» «Ka, Sur' Sünduižem», Petr sanui, «sinä tedad, miše minä navedin sindai.» Iisus sanui: «Kaiče minun lambhid.»17Koumanden kerdan Iisus küzui: «Simon, Jonan poig, navedid-ik sinä mindai?» Petrale tuli paha mel' siš, miše Iisus koumanden kerdan küzui hänel: «Navedid-ik sinä mindai?» i hän sanui: «Sur' Sünduižem, sinä tedad kaiken. Sinä tedad, miše minä navedin sindai.» Iisus sanui: «Söta minun lambhid.18Todest tozi sanun sinei: konz olid nor', sinä iče vöstitoi i mänid kuna tahtoid. No konz vanhtud, sinä libutad käded, i toine vöstab i veb sindai, kuna ed tahtoi.»

19Muga Iisus andoi el'geta, miččel surmal Petr tob Jumalan korktan arvon sil'mnägubale. Sid' hän sanui: «Astu minunke.»

Ken kirjuti neniden azjoiden polhe

20Petr kärauzihe i nägišti, miše heiden taga astub Iisusan armaz openik, se, ken ehtlongil oli sirdnus lähemba Iisusannoks i küzunu: «Ižand, ken hän om? Ken sindai möb?»21Nähtes händast Petr küzui Iisusal: «Ižand, kutak hän?»22Iisus sanui: «A sinei-se mitte azj, ku minä tahtoižin, miše hän jäiži tänna ani sihesai, kuni minä tulen? Astu sinä minunke.»

23Neniden sanoiden tagut tegihe mugoine pagin velliden keskes, miše nece openik ei kole. No Iisus ei sanund Petrale, miše nece openik ei kole. Hän sanui: «A sinei-se mitte azj, ku minä tahtoižin, miše hän jäiži tänna ani sihesai, kuni minä tulen?»

24Nece om se openik, kudamb todištab nene sanad. Hän om necen kirjutanu, i mö tedam, miše hänen todištuz om todesine.

25Äi tošt-ki Iisus tegi. Ku kirjutada kaik hänen tegod toine toižen jäl'ghe, ka meletan, miše kaikehe mirhu ei voiži mülütoitta nenid kirjutatud kirjoid. Amin'.


предыдущая глава Глава 21 следующая глава