Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII JOANNAN MÖDHE

Глава 18

Iisus tabatas

(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Luk. 22:47-53)

1Iisus sanui nene sanad i läksi ičeze openikoidenke Kedronojan toižele polele. Sigä oli sad, i Iisus i openikad mäniba sinna.2Mugažo Juda, hänen möi, tezi sen sijan, sikš ku Iisus oli paksus olnu sigä ičeze openikoidenke.3I Juda oti suren artelin saldatoid i erasid pühäkodin varjoičijoid, kudambid andoiba farisejad i ülembaižed papid. Hö tuliba sadhu lämoid i lampad i oružjad kädes.

4Iisus tezi kaiken, midä hänele linneb. Hän mäni mehile vastha i küzui: «Keda tö ecit?»5«Iisusad Nazaretalašt», sanuiba mehed. Iisus sanui: «Nece olen minä.»

Mehiden keskes oli Juda-ki, Iisusan möi.6Konz Iisus sanui heile: «Nece olen minä», hö kaik tageniba i lanksiba maha.7Iisus möst küzui heil: «Keda tö ecit?» Hö sanuiba: «Iisusad Nazaretalašt.»8Iisus sanui heile: «Minä ved' sanuin teile, miše nece olen minä. Ku tö mindai ecit, ka pästkat heid, mängaha.»9Muga todenzui se, midä hän oli sanunu: «Minä en kadotand nikeda, keda sinä olid minei andnu.»

10Simon Petral oli sur' veič. Hän tembaiži sen i iški ülembaižen papin käskabunikad, čapoi hänen oiktan korvan; käskabunikan nimi oli Malh.11No Iisus sanui Petrale: «Pane veič hodrha! Jose minä en joiži siš mal'l'aspäi, kudamban Tat om minei andnu?»

12Siloi saldatad ičeze pämehenke i evrejalaižed pühäkodin varjoičijad tabaziba Iisusan i sidoiba händast.13Hö veiba händast ezmäi Annasannoks, kudamb oli Kajafan ap'. Kajafa oli necen voden ülembaine pap.14Nece Kajafa oli andnu evrejalaižile nevondan, miše oliži paremb, ku üks' mez' koliži rahvahan poles.

Petr hül'gäidab Iisusan

(Matv. 26:69-70; Mark. 14:66-68; Luk. 22:55-57)

15Simon Petr i toine openik mäniba Iisusan jäl'ghe. Se toine oli tutab ülembaižele papile, i sikš mäni Iisusanke ülembaižen papin horomoiden ezitanhale.16Petr jäi seižmaha ezitanhan verajan taga, no openik, kudamb tunzi ülembaižen papin, mäni, pagižehti verajan varjoičijan neičukaiženke i toi Petran ezitanhan südäimehe.

17Se neičukaine sanui Petrale: «Ed-ik sinä-ki ole necen mehen openik?» «En ole», sanui Petr.18Oli vilu, i sikš käskabunikad i varjoičijad oliba tehnuded lämoin i lämbitelihe. Mugažo Petr seižui heidenke i lämbitelihe.

Iisus ülembaižen papin edes

(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Luk. 22:66-71)

19Ülembaine pap küzui Iisusal hänen openikoiden polhe i hänen opendusen polhe.20Iisus sanui: «Minä olen pagižnu avoin mirule. Olen kaiken aigan opendanu suimpertiš i pühäkodiš, kus evrejalaižed kaiken keradasoiš. Peitoiči en ole pagižnu nimidä.21Mikš sinä mindai küzeled? Küzu kulijoil, midä olen heile pagižnu. Ved' hö tedaba, midä olen pagižnu.»

22Konz Iisus sanui muga, üks' varjoičii, kudamb seižui läz, iški händast mododme i sanui: «Völ rohtid sanuda muga ülembaižele papile!»23Iisus sanui hänele: «Ku pagižin hondoin, ka ozuta, mi om hond minun paginas. A ku pagižin oikti, ka mikš löd mindai?»

24Annas oigenzi sidotud Iisusan ülembaižen papin Kajafannoks.

Petr möst hül'gäidab Iisusad

(Matv. 26:71-75; Mark. 14:69-72; Luk. 22:58-62)

25Simon Petr seižui i lämbitelihe. Mehed küzuiba hänel: «Ed-ik sinä-ki ole üks' hänen openikoišpäi?» «En ole», sanui Petr.26No üks' ülembaižen papin käskabunik, sen mehen ičhine, kudambal Petr čapoi korvan, sanui hänele: «Ed-ik sinä ole se, keda minä nägin sadus hänenke?»27Petr möst sanui: «En ole», i sid'-žo launuškanzi kukoi.

Iisus Pilatan edes

(Matv. 27:1-2; Mark. 15:1-5; Luk. 23:1-5)

28Kajafannopäi Iisus vedihe manižandan horomoihe. Oli homendez. Evrejalaižed iče ei männugoi pert'he, miše ei paganzuda, a voiži söda Äipäivän sömäd.29Pilat tuli irdale heidennoks i küzui: «Miš tö väritat necidä mest?»30Hö sanuiba: «Ku hän ei oliži pahantegii, ka mö em andnuiži händast sinun käzihe.»31«Otkat iče händast», Pilat sanui, «i sudigat händast teiden käskišton mödhe.» No evrejalaižed sanuiba: «Meil ei ole valdad sudida nikeda surmhasai.»32Muga tegihe, miše todenzuiži se Iisusan sana, kudamban hän oli sanunu siš, mitte linneb hänen surm.

33Pilat pördihe horomoihe, käski toda Iisusan ičezennoks i küzui hänel: «Oled-ik sinä evrejalaižiden kunigaz?»34Iisus sanui: «Meletad-ik sinä iče muga, vai toižed oma sanunuded minun polhe sinei muga?»35Pilat sanui: «Ka jose minä olen evrejalaine? Sinun rahvaz i ülembaižed papid oma tonuded sindai minunnoks. Midä sinä oled tehnu?»36Iisus sanui: «Minun kunigazvald ei ole neciš miruspäi. Ku se oliži neciš miruspäi, ka minun mehed toradaižiba minun poles, miše minä en putuiži evrejalaižiden pämehiden käzihe. No nügüd' minun kunigazvald ei ole tägäpäi.»37«No ku muga, ka oled kunigaz», Pilat sanui. Iisus sanui: «Sinä sanud, miše minä olen kunigaz. Sen täht minä olen sündnu i tulnu neche mirhu, miše sanuda, mi om tozi. Kaikutte, ken om toden polel, kuleb mindai.»38«Mi tozi om?» küzui Pilat.

Iisus suditas surmale

(Matv. 27:15-31; Mark. 15:6-20; Luk. 23:13-25)

Sid' Pilat mäni möst irdale evrejalaižidennoks i sanui heile: «Minä en löuda nimittušt vigad hänes.39Teil om mugoine vero, miše minä Äipäivän praznikaks pästaižin teile ühten mehen türmaspäi. Tahtoit-ik, miše pästaižin evrejalaižiden kunigahan?»40Siloi kaik möst kidastaškanziba: «Ala händast pästa, a Varavva!» Varavva oli razbainik.


предыдущая глава Глава 18 следующая глава