Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII JOANNAN MÖDHE

Глава 16

1«Olen sanunu teile necen, miše tö et hül'gäidaiži uskondad minuhu.2Teid zavodiškatas erigoitta suimpertišpäi, i tuleb se-ki aig, konz kaikutte, kudamb rikoškandeb teid, meletaškandeb, miše muga služib Jumalale.3Hö ninga tegeškandeba, sikš miše ei tuntkoi ni Tatad, ni mindai.4Olen sanunu necen teile sikš, miše konz tuleb se aig, teile johtuiži mel'he, miše minä olin jo sanunu necen teile.»

Toden Heng

«Edel en ole sanunu teile necidä, sikš ku olen olnu iče teidenke.5No nügüd' minä lähten hänennoks, kudamb om mindai oigendanu. I niken teišpäi ei küzu minai, kuna minä mänen.6Ved' teiden südäimed oma täutnus tuskal, sikš ku sanuin teile necen.7No minä sanun teile toden: teile om paremba, miše minä lähten tägäpäi. Ku en lähte, ka Abutai ei tule teidennoks. No konz minä lähten, ka oigendan händast teidennoks,8i hän tuleb i ozutab mirun mehile, mi om grähk, mi om oiktuz' i mi om sud.9Grähk om siš, miše mehed ei uskkoi minuhu.10Oiktuz' om siš, miše minä mänen Tatannoks, i tö enambad et nägištagoi mindai.11I sud om siš, miše necen mirun ižand om suditud.

12Äi tošt-ki minei tarbiž teile sanuda, no tö völ et voigoi otta necidä südäimehe.13Konz tuleb hän, toden Heng, ka hän opendab teid tundmaha kaiken toden. Hän ei pagižeškande ičeze päspäi, a pagižeškandeb sidä, midä kuleb, i avaidaškandeb teile, midä linneb.14Hän korgenzoitab minun arvod, sikš ku hän otab sišpäi, mi om minun, i avaidaškandeb teile.15Kaik, midä om Tatan, om mugažo minun. Sikš sanuin teile, miše hän otab sišpäi, mi om minun, i avaidab teile.16Völ kodvaine, i tö et nägištagoi mindai, möst kodvaine, i tö nägištat mindai, sikš miše minä mänen Tatannoks.»

Opalaspäi ihastushe

17Erased openikad küzeliba toine tošt: «Midä hän pagižeb, konz sanub meile: ‘Völ kodvaine, i tö et nägištagoi mindai, möst kodvaine, i tö nägištat mindai?’ I midä hän sanub nenil sanoil: ‘Minä mänen Tatannoks’?»

18«Mi om nece ‘kodvaine’?» hö čududelihe. «Mö em el'gekoi, midä hän sanub.»

19Iisus homaiči, miše hö tahtoiba küzuda hänel midä-se. Hän sanui heile: «Sidä-k küzelet toine tošt, miše sanuin: ‘Völ kodvaine, i tö et nägištagoi mindai, möst kodvaine, i tö nägištat mindai?’20Todest tozi sanun teile: tö voikaškandet i itkeškandet, no mir ihastub. Tö lanktet opalaha, no opal kändase ihastuseks.21Naine, konz sündutab last, mokičese, sikš ku om tulnu nece aig. No konz laps' om sündnu, mam ei mušta ičeze kibud, a ihastub sihe, miše mez' om sündnu mirhu.22Teil-ki om nügüd' paha mel', no minä nägištan teid möst, i teiden südäimed ihastuba, i necidä ihastust niken ei anasta teil.23Sil päiväl tö et küzugoi minai nimidä.»

Iisus om vägestanu mirun

«Todest tozi sanun teile: midä igän tö pakičeškandet minun nimes Tatal, sen hän andab teile.24Neche päivhäsai tö et pakičenugoi nimidä minun nimes. Pakikat, i tö sat, i teiden ihastuz linneb täuz'.

25Olen pagižnu necen polhe teile ozoitezstarinoil, no tuleb aig, konz enamb en pagižeškande ozoitezstarinoil, a sanun teile kaiken Tatan polhe kohtha.26Sil päiväl tö pakičeškandet Tatad minun nimes, i en sanu teile, miše minä pakičeškanden Tatad teiden poles.27Ved' Tat iče armastab teid, sikš ku tö olet armastanuded mindai i usknuded, miše olen tulnu Jumalannopäi.28Tatannopäi minä olen lähtnu i tulnu neche mirhu, i nügüd' minä jätan mirun i lähten tagaze Tatannoks.»

29Openikad sanuiba: «Nügüd' sinä pagižed kohtha, enambad ed sanu ozoitezstarinoid.30Mö el'gendam nügüd', miše sinä tedad kaiken, midä küzuškatas, i sinei ei tarbiž varastada küzundoid. Sikš mö uskom, miše sinä oled tulnu Jumalannopäi.»

31«Ka, nügüd' tö uskot», sanui Iisus.32«No tuleb aig — i se om jo tulnu — konz tö kaik pagenet, ken kuna, i jätat mindai üksnäin. No minä en ole üksnäin, Tat om minunke.33Olen sanunu teile necen, miše minus teil oliži tüništuz. Mirus tö linnet ahthal aigal, no olgat rohktad: minä olen vägestanu mirun.»


предыдущая глава Глава 16 следующая глава