Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII JOANNAN MÖDHE

Глава 5

Iisus tervehtoitab mehen Vifezdan kül'bendsijas

1Necen jäl'ghe oli evrejalaine praznik, i Iisus läksi Jerusalimha.2Jerusalimas läz Lambazverajad oli kül'bendsija, kudamban evrejankeline nimi oli Vifezda. Sen röunoidme oli viž pacazgalerejad,3i sigä venui äi läžujid: sogedoid, rambičijoid i ičeze kibul läžujid. Hö varastiba, miše vezi zavodiži bruncida.4Erašti Jumalan angel laskihe kül'bendsijaha i bruncitoiti vet. Se, kudamb ezmäižen ehti vedhe bruncindan aigan, tegihe tervheks, hot' mitte kibu hänel oli.

5Sigä oli mez', kudamb läžui jo koumekümne kahesa vot.6Iisus nägišti händast sigä venumas. Hän tezi, miše mez' jo amu läžub. Iisus küzui: «Tahtoid-ik tervehtuda?»7Läžui sanui: «Hüvä mez', minai ei ole nikeda, ken abutaiži minei mända vedhe, konz se bruncib. Kaiken, konz takain mända sinna, ken-se ehtib edel mindai.»8Iisus sanui hänele: «Libu, ota ičeiž magaduzsija i kävele.»9Mez' sid'-žo tegihe tervheks, oti ičeze magaduzsijan i käveleškanzi.

Se päiv oli sobat.10Muga evrejalaižiden pämehed sanuiba sille, kudamb tegihe tervheks: «Nügüd' om sobat, sinai ei ole valdad kantta sijad.»11Mez' sanui heile: «Se, ken tegi mindai tervheks, sanui minei: ‘Ota ičeiž sija i kävele’.»12Siloi hö küzuiba hänel: «Ken se mez' om, kudamb sanui sinei: ‘Ota ičeiž sija i kävele’?»13No tervnenu mez' ei tedand, ken se oli, sikš ku sigä oli äi rahvast, i Iisus kadoi heiden keskhe.14Möhemba Iisus vastsi mehen pühäkodiš i sanui hänele: «Sinä oled nügüd' terveh. Ala enambad tege grähkid, miše sinei ei tegižihe midä-ni hondombad.»15Mez' läksi sigäpäi i sanui evrejalaižiden pämehile, miše händast tegi tervheks Iisus.

16Evrejalaižed zavodiba küksta Iisusad i tahtoiba surmita händast, sikš ku hän tegi mugošt sobatan.17No Iisus sanui heile: «Minun Tatain radab tähäsai, radan minä-ki.»18Necen tagut evrejalaižiden pämehed völ enamban tahtoškanziba rikta Iisusad. Ved' hän ei murendand vaiše sobatkäsköd, hän sanui völ Jumalan ičeze tataks i tegi necil ičtaze Jumalan vuiččeks.

Jumalan Poigan vald

19Iisus sanui evrejalaižiden pämehile muga:

«Todest tozi sanun teile: Poig ei voi tehta nimidä ičesazepäi, hän tegeb vaiše sidä, midä nägeb, miše tegeb hänen Tataze. Midä Tat tegeb, sidä tegeb mugažo Poig.20Tat armastab Poigad i ozutab hänele kaiken, midä iče tegeb. Hän ozutab Poigale völ-ki surembid tegoid, mugomid, miše tö lanktet čudho.21Ninga ku Tat eläbzoitab kollijoid i andab heile elon, muga Poig-ki andab elod, kenele tahtoib.22I Tat iče ei sudi nikeda, a om andnu kaiken sudanvaldan Poigale,23miše kaik arvostaižiba Poigad, kut arvostaba Tatad. Ken ei arvosta Poigad, ka ei arvosta Tatad-ki, kudamb om oigendanu Poigan.

24Todest tozi sanun teile: se, ken kuleb minun sanad i uskob minun Oigendajaha, hänel om igähine elo. Hän ei linne suditud, vaiše om sirdnus surmaspäi eloho.25Todest tozi sanun teile: tuleb aig — i se om jo tulnu — konz kollijad kulištaba Jumalan Poigan änen. Ned, ked sidä kulištaba, eläškandeba.26Kut Tat om elon purde, muga hän om tehnu Poigaspäi-ki elon purtken.27Tat om mugažo andnu hänele sudanvaldan, sikš ku hän om Mehen Poig.28Algat čududelgoiš! Tuleb aig, konz kaik, ked venuba kaumoiš, kulištaba hänen änen29i libuba kaumoišpäi. Ned, ked oma tehnuded hüväd, eläbzuba i saba igähižen elon. Ned, ked oma tehnuded pahad, eläbzuba, i heid sudiškatas.»

Jumalan Poigan valdan ozutajad

30«Minä en voi tehta nimidä ičesainpäi. Minä sudin sen mödhe, midä kulen, i minun sud om oiged, sikš ku minä en eci ičein tahtod, no vaiše Tatan tahtod, hänen, kudamb oigenzi mindai.

31I ku minä iče todištan ičein polhe, ka minun todištuz ei ole mugoine arvokaz.32No minun polhe todištab toine, i minä tedan, miše se todištuz, kudamban hän andab minun polhe, om tozi.33Tö oigenzit mehid Joannannoks, i hän sanui toden minun polhe.34Minei ei tarbiž mehen todištust, no sanun necen sikš, miše tö saižit päzutandan.35Joan oli palab hoštai lamp, i tö tahtoit vähäižen ihasteldas sen lämoiš.

36Minai om todištuz, kudamb sanub minun polhe enamban, mi Joannan sanad: ned tegod, kudambid Tat om andnu minei radoks. Ned tegod, kudambad minä tegen, todištaba, miše Tat om oigendanu mindai.37Mugažo iče Tat, minun Oigendai, om todištanu minun polhe. Tö nikonz et olgoi kulnuded hänen än't, nikonz et olgoi nähnuded hänen modod,38hänen sanad ei püžugoi teiš, sikš ku tö et uskkoi hänele, kudamban hän om oigendanu.39Ka, tö tarkašti luget Pühid Kirjutusid, sikš miše meletat löuta neniden kal't igähižen elon — a ned ved' minun polhe todištaba.40No tö et tahtoigoi tulda minunnoks, miše sada elon.

41Minä en eci kitust mehišpäi.42Minä tedan teid: tö et armastagoi Jumalad.43Minä tulin Tatain nimes, no tö et vastnugoi mindai. No ku ken-se toine tuleb ičeze nimes, ka siloi tö vasttat händast.44Ka kutak tö voižit uskta! Tö varastat kitust toine toižespäi, a et eckoi sidä kitust, kudamb tuleb üksjaižes Jumalaspäi.

45Algat meletagoi, miše minä väritaškanden teid Tatan edes. Teiden väritai om Moisei, hän, kudambaha tö nadeitoiš.46No ku tö uskoižit Moisejale, ka uskoižit mugažo minei-ki — minun polhe hän om kirjutanu.47No ku tö et uskkoi hänen kirjutusihe, ka kutak voižit uskta minun sanoihe!»


предыдущая глава Глава 5 следующая глава