Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII LUKAN MÖDHE

Глава 10

Iisus oigendab seičemekümne openikad

(Matv. 11:20-24)

1Jäl'ghe necidä Ižand valiči völ seičemekümne openikad i oigenzi heid kaksin edel ičtaze kaikuččehe lidnaha i külähä, kuna hänen meles oli mända.2Hän sanui heile: «Villäd om äi, no rahnojid om vähä. Sikš loičkat villän Ižandale, miše hän oigendaiži radnikoid rahnmaha.3Mängat, minä oigendan teid kuti vodnhid händikahiden keskhe.4Algat otkoi kerdale ni kukrošt, ni šaugud, ni kengid. Matkas algat azotagoiš sanumaha tervhen nikenele.5I konz tulet miččehe-ni pert'he, sanugat ezmäi: ‘Anda, Jumal, kaiked hüväd necen pertin eläjile!’6Ku sigä linneb ken-ni, ken vasttab teid hüvin, hän sab, midä tö olet pakičenuded Jumalal heiden täht. No ku sigä ei linne mugošt mest, teiden tervhensana jäb teile.7Jägat neche pert'he, sögat i jogat, midä teile anttas, sikš ku radnikale tös tarbiž maksta pauk. Algat kävugoi pertišpäi pert'he.

8Konz mänet lidnaha i teid sigä vastatas, sögat, midä teile taritas,9tervehtoitkat lidnan läžujid i sanugat kaikile: ‘Jumalan valdkund om lähenu teihe!’10No ku miččes-ni lidnas teid ei adivoičetagoi, ka mängat irdale i sanugat:11‘Mö pudištam pölün-ki, kudamb teiden lidnaspäi om tartnu meihe! No tekat, miše Jumalan valdkund om lähenu teihe!’12Minä sanun teile: Sodomale linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale.

13Voi sindai, Horazin! Voi sindai, Vifsaida! Ku nene sured tegod, kudambad minä tegin teiden irdoil, olnuiži tehtud Tiras i Sidonas, niiden eläjad jo amu ribuiš i tuhkad päs oližiba käraudanus grähkišpäi.14Tirale i Sidonale sudanpäivän linneb kebnemb mi teile.15I muga sinä, Kapernaum, libutadud taivhazesai, linned tactud surman valdkundaha.

16Ken kuleb teid, kuleb mindai, i ken käraudase teišpäi, käraudase minuspäi. No ken käraudase minuspäi, käraudase hänespäi, ken om mindai oigendanu.»

Openikad pördasoiš

17Ned seičemekümne openikad pördihe ihastusiš i sanuiba: «Ižand, pahad henged-ki kundleba meid, konz käskem niile sinun nimel.»18Iisus sanui heile: «Minä nägin, kut soton lanksi taivhaspäi kut samalduz!19Minä andan teile valdan polkta küiden, skorpionoiden päle i vihanikan kaiken vägen päle, i ei ole nimidä, mi voiži tehta teile pahad.20No algat ihastugoi necile, miše henged kundleba teid. Ihastugat sille, miše teiden nimed om kirjutadud taivhiže.»

Iisus ülenzoitab Jumalad

(Matv. 11:25-27; 13:16-17)

21Siloi Iisus täutihe henges ihastusel i sanui: «Minä ülenzoitan sindai, Tatam, taivhan i man Ižand, sikš ku oled peitnu nene azjad melekahišpäi i openuzišpäi i avaidanu ned lapsenmeližile. Ka, Tatam, mugoine oli sinun hüvä taht.»

22Hän kärauzihe openikoihe i sanui: «Minun Tat om andnu kaiken minei. Niken toine, vaiše Tat tedab, ken om Poig. Muga sidä-ki, ken om Tat, ei teda niken, vaiše Poig i se, kudambale Poig tahtoib avaita.»

23Iisus kärauzihe openikoihepäi i sanui vaiše heile: «Ozakahad oma ned sil'mäd, kudambad nägeba sidä, midä tö näget!24Minä sanun teile: äjad Jumalan sanankandajad i kunigahad tahtoiba nägištada necen, midä tö näget, no ei nähnugoi, i kulištada sen, midä tö kulet, no ei kulnugoi.»

Hüväsüdäimeline samarialaine

25Eraz käskištonopendai tahtoi kodvda Iisusad. Hän libui i küzui: «Opendai, midä minei tarbiž tehta, miše minä saižin jäl'gestuseks igähižen elon?»26Iisus sanui hänele: «Midä sanutas käskištos? Kut sinä iče sidä luged?»27Mez' sanui: «Armasta Ižandad, ičeiž Jumalad, kaikel südäimel i kaikel hengel, kaikel vägel i kaikel melel, i ičeiž lähembašt, kut ičtaiž.»28Iisus sanui: «Oikti sinä sanuid. Tege muga, siloi void eläda.»

29No mez', ku tahtoi ozutada, miše eläb käsköiden mödhe, ka sanui Iisusale: «A ken minun lähembaine om?»

30Iisus sanui hänele muga: «Üks' mez' astui Jerusalimaspäi Jerihonha, i razbainikad tacihe hänen päle. Hö heitiba hänel sobad-ki pälpäi i peksiba händast verhesai. Sid' hö läksiba i jätiba händast pol'eläbad.31Sidä tedme putui mända ühtele papile, no hän nägištades necen mehen mäni siriči tošt tenröunadme.32Mugažo tegi levialaine, kudamb tuli sihe tahoze; konz hän nägišti mehen, hän-ki mäni siriči, tošt tenröunadme.

33No sid' tuli necidä tedme üks' samarialaine. Konz hän tuli sille tahole i nägišti mehen, hänele tegihe žal' händast.34Hän mäni mehennoks, kastoi vinal hänen čapatesed, voidi pühävoil i sidoi ned. Sid' hän libuti mehen ičeze oslan sel'gha, vei händast adivpert'he i holdui hänes.35Toižel homendesel lähttes hän oti ičeze kukroižespäi kaks' dinarijad, andoi adivpertin ižandale i sanui: ‘Pidä hol't hänes. Ku tarbiž enamban dengoid, minä andan möhemba, konz pördamoi.’

36Mittušt mel't oled, ken koumespäi oli lähembaine sille mehele, kudamb putui razbainikoiden käzihe?»

37Käskištonopendai sanui: «Se, kudamb oli hüväsüdäimeline i abuti hänele.» Iisus sanui: «Mäne, tege sinä-ki muga.»

Marfa i Maria

38Iisus astui edeleze ičeze openikoidenke i tuli ühthe külähä. Sigä eraz naine, kudamban nimi oli Marfa, kucui händast adivoihe.39Marfal oli sizar, Maria. Hän ištuihe Iisusan jaugoihe i kundli hänen paginad.40Marfal oli äi radod adivoičetades, hän tuli i sanui: «Ižand, ed-ik näge, miše minun sizar ei abuta minei adivoičetada? Käske hänele abutada minei.»41Iisus sanui hänele: «Marfa, Marfa, sinä rigehtid i holdud äjiš azjoiš.42A tarbhaine azj om vaiše üks'. Maria valiči hüvän ozan, sidä hänel niken ei anasta.»


предыдущая глава Глава 10 следующая глава