Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII LUKAN MÖDHE

Глава 1

1Äjad oma tartunuded töhö i kirjutanuded neniden azjoiden polhe, kudambad oliba levedas tetabad meiden keskes.2Hö kirjutiba muga, kut oma sanunuded meile ned, kudambad ezmässai nägiba ičeze sil'mil kaiken i saneliba Jumalan sanan polhe.3Muga minä-ki, konz olin ezmässai tedustelnu kaiken, pätin tehta tarkan starinan i kirjutada sel'ktas sinun täht, korgedarvokaz Feofil,4miše tedaižid: openduz, kudamban sinä oled sanu, om tozi.

IISUSAN SÜNDUND I LAPS'AIG 1:5-2:52

Angel endustab Joan Valatajan sündundan

5Irodan, Judejan kunigahan, aigan eli pap Zaharia, kudamb oli Avian papkundaspäi. Hänen ak Elisaveta-ki oli Aaronan heimokundaspäi.6Hö molembad oliba Jumalan edes oiktad i eliba vigatomin Ižandan kaikiden käsköiden i sanoiden mödhe.7No lapsid heil ei olend, sikš ku Elisaveta ei voind-ki sada last, i hö molembad oliba jo vanhad.

8Erasen päivän, konz oli Zaharian papkundan aig, hän oli tehmas papin radod Jumalan edes.9Kut kaiken, tactihe arbad papiden radon polhe, i Zahariale tuli mända Ižandan pühäkodihe tehmaha pühäd savud.10Hän mäni sinna, a sur' rahvazkogo oli necen aigan irdal loičmas.11Siloi Zahariale ozutihe Ižandan angel oiktal polel altarišpäi, kus polttihe pühäd savud.12Nägištades angelad Zaharia lujas pöl'gästui, i händast sebazi varaiduz.13No angel sanui hänele: «Ala varaida, Zaharia. Sinun loičend om kulištadud, sinun ak Elisaveta sündutab sinei poigan, i sinei tarbiž antta hänele nimi Joan.14Hän tob sinei äjan ihastust, i äjad mehed ihastuba, miše hän sündub.15Hän linneb suren mehen Ižandan sil'miš. Vinad i vägevid jomid hän ei joškande. Jo maman kohtus hän linneb täuz' Pühäd Henged.16Hän pördutab äjid Izrail'an rahvahid Ižandaha, heiden Jumalaha.17Hän astuškandeb Iljan henges i väges edel Ižandad, hän käraudab tatoiden südäimed lapsihe i abutab kundlematomile mehile meletada tozioiktoiden kartte, miše vaumištada rahvast Ižandan tulendan täht.»

18Zaharia küzui angelal: «Kuspäi voin teta, miše ninga linneb? Ved' minä olen jo vanh, minun ak-ki om vanh.»19Angel sanui: «Minä olen Gavriil, minä seižun Jumalan edes. Mindai oigetihe sinunnoks tomha necidä hüväd vestid.20No sinä tegetoi nügüd' keletomaks i ed voiškande pagišta sihesai, kuni tuleb se päiv, konz nece linneb, sikš ku ed uskond minun sanoihe, kudambad ičeze aigan tegesoiš todeks.»

21Rahvaz varasti Zahariad, i kaik čududelihe, mikš hän om muga pit'kha jänu pühäkodihe.22Konz hän tuli irdale, hän ei voind pagišta, i hö el'genziba, miše pühäkodiš hänele mi-se ozutihe. Hän vaiše ozuteli heile käzil i jäi keletomaks.

23Konz Zaharian aig rata pühäkodiš oli lopnus, hän pördihe kodihe.24Päliči miččes-se aigas hänen ak Elisaveta kohtištui. Viž kud Elisaveta oli peitnus rahvahan sil'mišpäi kodihe. Hän sanui:25«Ižand om minei necen tehnu. Hän om kacnu minuhu i päzutanu mindai huiktaspäi rahvahan edes.»

Angel endustab Iisusan sündundan

26Konz Elisaveta oli kudendel kul, Jumal oigenzi angelan Gavriilan Galilejan lidnaha, Nazaretha,27neičennoks, kudamban nimi oli Maria. Maria oli toivotadud Josifale, kudamb oli Davidan heimokundaspäi.28Angel tuli hänennoks i sanui: «Ole terveh, Maria, ved' sinä oled sanu armoid! Ižand om sinunke! Sinä oled ozavamb toižid naižid!»29Nägištades angelad Maria pöl'gästui i meleti, midä nene tervhensanad voižiba znamoita.30No angel sanui hänele: «Ala varaida, Maria, sinä oled sanu armoid Jumalaspäi.31Sinä tegetoi kohtukahaks i sündutad poigan, i sinä andad hänele nimen Iisus.32Hän linneb suren, händast kucuškatas Ülembaižen Poigaks, i Ižand Jumal andab hänele Davidan, hänen ezitatan, valdištmen.33Hän igän vanhemboičeškandeb Jakovan heimokundan päl, hänen valdal ei linne lopud.»34Maria küzui angelal: «Kut nece voib olda? Minä olen völ koskmatoi.»35Angel sanui: «Pühä Heng tuleb sinuhuiž, Ülembaižen vägi peitäb sindai ičeze pil'vesehe. Sikš mugažo laps', kudamb sündub, linneb pühän i händast kucuškatas Jumalan Poigaks.36I völ nece: Sinun heimolaine Elisaveta, kudambad sanutas plodutomaks, om kohtištunu vanhoil päivil i sündutab poigan. Hän om kudendel kul.37Ved' ei ole nimidä, midä Jumal ei voiži tehta.»38Siloi Maria sanui: «Minä olen Ižandan orj. Olgha minei muga, kut sanuid.» I angel läksi hänennopäi.

Maria mäneb Elisavetannoks

39Päliči erases päiväs Maria rigol läksi erasehe lidnaha, kudamb oli Judejan mägištol.40Hän mäni Zaharian pert'he i sanui tervhensanoid Elisavetale.41Konz Elisaveta kulišti Marian tervhensanan, laps' hänen kohtus hüppähti, i Pühä Heng täuti Elisavetad.42Hän kirgouzi komedal änel i sanui: «Blahoslovidud sinä oled naižiden keskes i blahoslovidud om laps' sinun kohtus!43Kut nece muga om tehnus, miše minun Ižandan mam tuli minunnoks?44Konz minä kulištin sinun tervhensanan, laps' hüppähti ihastusiš minun kohtus.45Ozav oled sinä, kudamb oled usknu! Se toivotuz, kudamban om andnu sinei Ižand, todenzub!»

Marian kitändpajo

46Siloi Maria sanui:
— Kaikes südäimespäi minä ülenzoitan Ižandad,
47i minun heng om ihastunu
Jumalan, minun Päzutajan täht.
48Hän om käraudanu ičeze sil'mäd minuhu,
hänen penhe orjaha.
Neciš aigaspäi kaik rahvahan sugupol'ved
kucuškandeba mindai ozavaks,
49sikš ku vägekaz Jumal om tehnu minei surid tegoid.
Hänen nimi om pühä.
50Sugupol'vespäi sugupol'vehe hänen armahtuz om nenile,
ked händast varaidaba.
51Hänen käzi om tehnu vägevid tegoid,
hän om küksnu kaikihe polihe nenid,
ked ülendelihe ičeze südäimiš.
52Hän om küksnu valdanpidäjid heiden ištmišpäi
i lendanu alembaižid.
53Näl'ghižile hän om andnu äi hüväd,
a elokahid om oigendanu tühjil käzil tägäpäi.
54Hän om pidänu hol't Izrail'as, ičeze käskabunikas,
hän om muštnu ičeze rahvahan i ozutanu armahtust
55Avraamale i hänen heimokundale igän,
muga kut hän om toivotanu ezitatoile.

56Maria oli adivoiš Elisavetanno läz koumed kud i pördihe jäl'ges ičeze kodihe.

Joan Valatajan sündund

57Elisavetan sündutandaig tuli, i hän sünduti poigan.58Konz susedad i ičhižed kulištiba, miččen suren armahtusen Ižand om andnu hänele, hö ihastuiba ühtes hänenke.59Kahesanden päivän hö kogozihe, miše prihaižele tehta ümbrileiktuz, i tahtoiba antta hänele tatan nimen Zaharia,60no hänen mamaze sanui: «Ei, händast kucuškatas Joan.»61No hö sanuiba hänele: «Ved' sinun rodus nikenel ei ole mugošt nimed.»62Hö küzuiba tatal käzil ozutaden, miččen nimen hän tahtoiži antta lapsele.63Zaharia pakiči kirjutuzlaudan i kirjuti: «Hänen nimi om Joan.» Kaik čududelihe.64Sid'-žo Zaharian kel' välleni, i hän zavodi kitta Jumalad.65Varaiduz sebazi kaikid ümbri eläjid, i necen polhe pagižeškatihe kaikjal Judejan mägištol.66Ned, kudambad necen kuliba, paniba kaiken muštho i sanuiba: «Ken neciš lapsespäi tuleb?» Hö el'genziba, miše Ižandan käzi kaiči händast.

Zaharian kitändpajo

67Zaharia, lapsen tat, täutihe Pühäl Hengel i endustaškanzi mugomil sanoil:68
— Olgha kittud Ižand, Izrail'an Jumal!
Armahtaden hän om kacnu ičeze rahvahaze
i pästnu sidä valdale.
69Vägekahan päzutajan hän om oigendanu meile
ičeze käskabunikan Davidan heimokundaspäi,
70muga kut hän oli toivotanu
ičeze amu elänuziden pühiden sanankandajiden kal't.
71Hän om pästnu meid valdale vihanikoiden käzišpäi,
i kaikiden pahoiden mehiden käzišpäi.
72Muga hän om armahtanu meiden tatoid,
pidänu meles pühän kožmusen,
kudamban hän tegi,
73sen vahvan sanan, kudamban hän meiden tatale Avraamale andoi.
74Muga mö olem vihanikoiden käzišpäi päzunuded valdale
i voim varaidmata služida hänele
75pühin i todesižin hänen edes
meiden elon kaik päiväd.
76I sindai, laps', kucuškatas Ülembaižen sanankandajaks.
Sinä astuškanded edel Ižandad i teged vaumhikš hänele ted.
77Sinä sanud hänen rahvahale, miše hö saba päzutandan,
ku hän pästab heiden grähkäd.
78Muga meiden Jumal hüväsüdäimeližen oldes žalleičeb meid.
Korktas taivhaspäi om tulnu meidennoks päivän nouzend.
79Se loštab pimedas i surman pil'veses eläjile,
se oigendab meiden jaugad kožmusen tele.

80Laps' kazvoi i vahvištui henges. Hän oli rahvahatomas mas sihe päivhäsai, kuni hänele tuli aig mända Izrail'an rahvahannoks.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава