Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MARKAN MÖDHE

IISUSAN SURM I ELÄBZUMINE 14-16

Глава 14

Iisusad tahtoidas surmita

(Matv. 26:1-5; Luk. 22:1-2; Joan. 11:45-53)

1Kaks' päiväd jäi Äipäivhäsai i Reskan leibän praznikahasai. Ülembaižed papid i käskištonopendajad meletiba, kut manitusel voiži tabata Iisusad i surmita händast.2«Vaiše ei oliži praznikan aigan», hö sanuiba, «miše ei oliži kidajokselust rahvahan keskes.»

Iisus voideltas Vifanias

(Matv. 26:6-13; Joan. 12:1-8)

3Vifanias eli Simon, kudamb edel läžui prokazas. Konz Iisus oli hänen pertiš sömäs, sinna tuli naine. Hän toi alebastrahižen astijan, kus oli lujas kallišt puhtast nardanvoid. Hän murenzi astijan i viškaiži voin Iisusan pähä.4Erased otiba pahaks necen i pagižiba kesknezoi: «Min täht mugoine voin rajaduz!5Sen voinuiži möda enambal mi koumelsadal dinarijal i antta rahad gollile.» Hö kovas lajiba akad.6No Iisus sanui: «Jätkat händast. Mikš tö vet händast pahaze mel'he? Hän tegi minei hüvän azjan.7Gol'l'ad oma teidenke kaiken aigan, i tö voit tehta heile hüväd, konz tahtoit, no mindai teidenke ei ole kaiken.8Hän tegi, midä voi. Hän edelpäi voidi minun hibjan mahapanendan täht.9Todeks sanun teile: kaikjal mirus, hot' vaiše kus saneleškatas hüvän vestin, johtutaškatas mugažo nece naine i pagižeškatas siš, midä hän tegi.»

Juda möb Iisusan

(Matv. 26:14-16; Luk. 22:3-6)

10Juda Iskariot, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, mäni ülembaižiden papidennoks, miše möda Iisusan heile.11Konz hö kulištiba necen, ka ihastuiba i toivotiba antta hänele rahad. Juda eci nügüd' mugošt aigad, konz voiži antta Iisusan heiden käzihe.

Äipäivsömine

(Matv. 26:17-25; Luk. 22:7-14, 21-23; Joan. 13:21-30)

12Reskan leibän praznikan ezmäižel päiväl, konz oli vero rikta äipäivlambaz, openikad küzuiba Iisusal: «Kus tahtoid söda äipäivsömišt? Mö lähtem i tegem sidä.»13Iisus oigenzi kaht ičeze openikad i sanui: «Mängat lidnaha. Teile vastha tuleb mužik, kudamb kandab vezin'okačun. Mängat hänen taga,14i kuna hän tuleb, sigä sanugat pertin ižandale muga: ‘Opendai küzui: Kus om pertinpol', kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’15Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud i vaumiž. Tehkat sigä meile sömine.»16Openikad läksiba matkha i tuliba lidnaha. Kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu, i hö vaumištiba äipäivsömižen.

17Konz tuli eht, Iisus tuli sinna kahtentoštkümnen openikanke.18Konz hö oliba stolan taga i söiba, Iisus sanui: «Todeks sanun teile: üks' teišpäi — mez', kudamb söb minunke — möb mindai.»19Openikad tuliba pahaze mel'he i zavodiba sanuda toine toižen jäl'ghe: «Jose voižin olda minä?» I toine: «Jose voižin olda minä?»20Iisus sanui heile: «Üks' teišpäi kahtestoštkümnespäi, mez', kudamb painab leibän neche-žo astijaha, kuna minä-ki.21Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut oli sanutud hänen polhe Pühiš Kirjutusiš, no gor'a sille, ken möb Mehen Poigan! Sille mehele oliži paremb, miše hän ei olnuiži sündnu-ki.»

Iisus tegeb pühän ehtlongin

(Matv. 26:26-29; Luk. 22:15-20; 1 Kor. 11:23-25)

22Sömižen aigan Iisus oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi openikoile sanudes: «Otkat, sögat, nece om minun hibj.»23Sid' hän oti mal'l'an, kiti Jumalad i andoi heile, i hö kaik joiba sišpäi.24Hän sanui heile: «Nece om minun veri, uden kožmusen veri, kudamb vodatadas äjiden mehiden täht.25Todeks sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz joškanden ut vinad Jumalan valdkundas.»

Iisus endustab, miše openikad hül'gäidaba händast

(Matv. 26:30-35; Luk. 22:31-34; Joan. 13:36-38)

26Hö pajatiba kitändpajon i läksiba Voipunmägele.27Iisus sanui heile: «Necil öl tö kaik hül'gäidat mindai, sikš ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Jumal rikob paimnen, i lambhad jokseškandeba kaikihe polihe.’28No konz eläbzun, minä lähten edel teid Galilejaha.»

29Siloi Petr sanui hänele: «Hot' kaik toižed hül'gäidaižiba sindai, minä en hül'gäida.»30Iisus sanui hänele: «Todeks sanun sinei: tämbei, necil öl, edel sidä, konz kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.»31No Petr völ lujemba saneli: «Hot' minei pidaiži kolda sinunke, minä nikonz en sanu, miše en tunde sindai.» Necen sanuiba kaik toižed-ki.

Iisus loičeb Gefsimanias

(Matv. 26:36-46; Luk. 22:39-46)

32Hö tuliba tahoze, kudamban nimi oli Gefsimania, i Iisus sanui openikoile: «Ištkat tägä, kuni minä loičen.»33Hän oti ičezenke Petran, Jakovan i Joannan. Hän zavodi nügüd' höpstuda i tusttuda.34Hän sanui heile: «Minun heng om sures tuskas, surmaližes tuskas. Varastagat täs i olgat herkhil.»35Hän mäni vähäižen edemba, lanksi maha i loiči, miše se aig, ku voiži, mäniži siriči händast.36Hän sanui: «Avva, Tatam, sinä kaiken void. Kanda nece mal'l' siriči mindai. No ei kut minä tahtoin, a kut sinä.»

37Sid' hän tuli tagaze i löuzi openikoid magadamas. Hän sanui Petrale: «Simon, magadad-ik sinä? Ed-ik sinä üht časud-ki voind olda herkhil?38Olgat herkhil i loičkat, miše et putuiži manitushe. Heng om mehel vahv, no hibj om väl'l'.»

39Hän mäni möst edembahko i loiči ühtüižil sanoil.40Pörttes hän möst löuzi openikoid magadamas, vahv uni umbišti heiden sil'mäd. Hö ei tednugoi, midä sanuda hänele.41Tuldes koumanden kerdan Iisus sanui heile: «Kaiken-se tö magadat dai lebaidatoiš! Kaik om sel'ged. Se aig om tulnu. Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe.42Libugat, lähtkam! Minun möi om jo lähen.»

Iisus tabatas

(Matv. 26:47-56; Luk. 22:47-53; Joan. 18:3-12)

43I sid'-žo, konz Iisus völ pagiži, sinna tuli Juda, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, i hänenke äi mehid sured veičed i seibhad kädes. Heid oliba oigendanuded ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad.44Iisusan möi oli jo sanunu heile, kut hän ozutab, ken om Iisus: «Se om se mez', kudamban minä tervehtan. Tabakat händast i vegat tarkas kacten täspäi.»45Tuldes hän sid'-žo mäni Iisusannoks i sanui: «Ravvi! Ravvi!» — i tervehti händast.46Mehed tabaziba Iisusan.47Üks' tägä seižujišpäi tembaiži suren veičen i iški ülembaižen papin käskabunikad muga, miše čapoi hänel korvan.

48Siloi Iisus sanui heile: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes?49Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš i opendanu, a tö et tabadanugoi mindai. No Pühile Kirjutusile pidab todenzuda.»50Siloi kaik openikad jätiba händast i pageniba.

51Iisusanke oli nor' mez', kudamban päl ei olend nimidä, vaiše pölvasine kangaz. Händast tabatihe,52no hän rästtihe kanghaspäi i pageni alasti heidennopäi.

Iisus Nevondkundan edes

(Matv. 26:57-68; Luk. 22:54-55, 63-71; Joan. 18:13-14, 19-24)

53Iisus todihe ülembaižen papinnoks, i kaik toižed ülembaižed papid, rahvahan vanhembad i käskištonopendajad kogozihe sinna.54Petr astui edahali Iisusan jäl'ghe i tuli ülembaižen papin pert'hesai. Hän ištuihe käskabunikoidennoks i lämbitihe lämoinno.

55Ülembaižed papid i kaik Nevondkund eciba todištust Iisusad vaste, miše händast surmita, no ei voinugoi löuta.56Erased kelhas väritiba händast, no heiden todištused ei olnugoi ühtejiččed.57Siloi erased libuiba i väritiba Iisusad mugoižil kelastuzsanoil:58«Mö kulim, miše hän sanui: ‘Minä murendan necen mehiden käzil tehtud pühäkodin i tegen koumes päiväs uden, kudamb ei ole tehtud mehiden käzil’.»59No nene-ki todištused ei olnugoi ühtejiččed.

60Siloi ülembaine pap libui, mäni keskele i küzui Iisusal: «Mikš sinä ed sanu nimidä heile vastha? Mikš hö sindai väritaba?»61No Iisus oli vaikti, hän ei sanund nimidä. Siloi ülembaine pap küzui udes: «Sinä-k oled Messia, Ülenzoittud Jumalan Poig?»62«Minä olen», sanui Iisus, «i tö nägištat Mehen Poigan, hän ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel i tuleb alahaks taivhan pil'viden päl.»63Siloi ülembaine pap rebiti ičeze soban i sanui: «Miččid todištajid meile völ tarbiž!64Kulit, kut alenzoiti hän Jumalad. Ka mittušt mel't olet?» Hö kaik oliba üht mel't, miše hän oli vär i tarbiž surmita händast.

65Erased zavodiba sül'kta hänen päle. Hö saupsiba hänen modon, löiba händast i sanuiba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» Varjoičijad-ki löiba händast modpoliškoihe.

Petr hül'gäidab Iisusan

(Matv. 26:69-75; Luk. 22:56-62; Joan. 18:15-18, 25-27)

66Konz Petr oli alahan ezitanhal, sinna tuli üks' ülembaižen papin abunik-neižne.67Hän nägišti Petran, kudamb lämbitihe lämoinno, kacuhti hänehe i sanui: «Sinä-ki olid Iisusan Nazaretalaiženke.»68No Petr sanui, miše ei olend. «En teda dai en el'genda-ki, miš sinä pagižed,» hän sanui i läksi irdale. Siloi launuškanzi kukoi.69Neižne nägišti händast udes i sanui kaikile, ked sigä oliba: «Nece mez' om Iisusan sebraspäi.»70Möst Petr sanui, miše ei olend. No päliči lühüdas aigas toižed-ki, kudambad sigä oliba, sanuiba hänele: «Sinä, nacein, oled neciš sebraspäi, ved' sinä oled galilejalaine, sinun pagin-ki om mugoine.»71Petr sanui vahval sanal: «Surmičegha Jumal mindai, ku minä kelastan! Minä en tunde necidä mest, kudambas tö pagižet!»72Necen aigan kukoi launuškanzi toižen kerdan. I Petrale johtui mel'he, midä Iisus oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» Hän voikaškanzi.


предыдущая глава Глава 14 следующая глава