Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MATVEJAN MÖDHE

Глава 27

Iisus anttas Pilatan käzihe

(Mark. 15:1; Luk. 23:1-2; Joan. 18:28-32)

1Aigoiš homendesel kaik ülembaižed papid i rahvahan vanhembad kogozihe i pagižiba kesknezoi, kut Iisus voib surmita.

2Iisus sidotihe, vedihe sigäpäi i anttihe Ponti Pilatan, manižandan käzihe.

Judan surm

(Ap.t. 1:18-19)

3Konz Juda, Iisusan möi, nägišti, miše Iisus oli suditud surmale, hän el'genzi, miše om tehnu pahan azjan. Hän vei tagaze ülembaižile papile i vanhembile nene koumekümne hobedad rahad, kudambad oli heišpäi sanu,4i sanui: «Tegin grähkän, ku möin vigatoman veren.» No hö sanuiba: «A mitte tö meile om? Nece om sinun azj.»5Siloi Juda taci rahad pühäkodihe, mäni sigäpäi i riputihe.

6Ülembaižed papid otiba rahad i sanuiba: «Nece om veren maks. Nenid rahoid ei sa panda ühthe pühäkodin rahoidenke.»7Hö pagižehtiba kesknezoi i ostiba nenile rahoile muga sanutud «Padanikan pöudon» kaumžomaks verhile mehile.8Sikš völ tämbei-ki sen pöudon kuctas Veripöudoks.9Muga tegihe todeks nene Jumalan sanankandajan Jeremian sanad:
— Hö otiba ned koumekümne hobedad rahad,
arvon, mitte oli pandud hänele Izrail'an rahvahal,
10i ostiba nenile rahoile padanikan pöudon,
muga kut Ižand oli sanunu minei.

Iisus Pilatanno

(Mark. 15:2-15; Luk. 23:3-5, 13-25; Joan. 18:33-19:16)

11Iisus seižui nügüd' manižandan Pilatan edes. Manižand sanui: «Oled-ik sinä evrejalaižiden kunigaz?» «Sinä sen sanuid», — Iisus sanui.12I konz ülembaižed papid i vanhembad väritiba händast, hän ei sanund nimidä.13Siloi Pilat sanui hänele: «Ed-ik kule, kut äjan hö väritaba sindai?»14No Iisus ei sanund ni üht sanad hänen küzundoile. Nece lujas čududeli manižandad.

15Oleskeli muga, miše manižand praznikan aigan kaiken pästli valdale türmaspäi ühten mehen, kudamban tahtoi rahvaz.16Türmas oli üks' tetab pahantegii, kudamban nimi oli Varavva.17I konz rahvaz kogozihe, Pilat küzui: «Keda tö tahtoit? Pästan-ik valdale Varavvan vai Iisusan, kudamb kuctas Messiaks?»18Hän-se tezi, miše Iisus kadehen tagut oli anttud hänen käzihe.

19Konz Pilat ištui sudjan ištmel, hänen ak oigenzi hänele sanan: «Ala tege nimidä sille tozioiktale mehele. Minä tämbei nägin händast pahas unes i lujas mokičimoi.»20No ülembaižed papid i vanhembad hus'utiba rahvast pakičemha pästta Varavvan, a Iisusan surmita.21Manižand küzui heil: «Kudamban neniš mehišpäi tahtoit? Kudamban pästan valdale?» Rahvaz sanui: «Varavvan.»22Pilat küzui: «No midäk tegen Iisusale, kudamb kuctas Messiaks?» Kaik kidastiba: «Nagloita ristha!»23«Midä pahad hän om tehnu?» — küzui Pilat. No hö vaiše kidastiba völ lujemba: «Nagloita ristha!»24Konz Pilat nägišti, miše nimi ei abuta, a zavodiše tora, hän oti vet, pezi ičeze käded rahvahan sil'miš i sanui: «Minä en ole vär necen oiktan mehen veres. Nene oma teiden azjad.»25Kaik kidastiba ühthe änhe: «Hänen veri meiden päl i meiden lapsiden päl!»26Siloi Pilat pästi valdale Varavvan, a Iisusan hän käski löda kunutoil i nagloita ristha.

Saldatad nagraba Iisusad

(Mark. 15:16-20; Joan. 19:2-3)

27Manižandan saldatad veiba Iisusan horomoihe i keraziba kaikid ičeze sebran saldatoid ümbri hänes.28Hö rušiba Iisusan sobad i sädatiba händast rusktaha sädoho,29tegiba ternan barboišpäi vencan i paniba sen hänen pähä, a oiktaha kädehe andoiba kalun i zavodiba nagrda händast. Hö kombištuiba hänen edehe i sanuiba hänele nagrdes: «Tervhen eläd, evrejalaižiden kunigaz!»30Hö sül'giba hänen päle, otiba hänel kalun i löiba sil händast pähä.31Konz hö lopiba nagrandan, hö heitiba hänespäi rusktan sädon, paniba päle Iisusan vanhan soban i veiba händast nagloičemha ristha.

Iisus nagloitas ristha

(Mark. 15:21-32; Luk. 23:26-43; Joan. 19:17-27)

32Konz hö astuiba, heile vastha putui kirinejalaine mez', kudamban nimi oli Simon, i händast hö paniba kandmaha Iisusan ristad.33Konz hö tuliba tahoze, kudamb kuctas Golgofaks, Pämal'l'ansijaks,34hö taričiba Iisusale joda vinad, kudambaha oli valatud sapid. Hän mujahti sidä, no ei tahtoind joda.

35Konz hö nagloičiba Iisusan, hö jagoiba kesknezoi hänen sobad tacmal arbad.36Sid' hö ištuihe sigä i varjoičiba händast.37Ristha, ülemba, hö paniba kirjutusen, kudamb ozuti, min tagut hän oli suditud: «Nece om Iisus, evrejalaižiden kunigaz.»38Ühtes Iisusanke nagloitihe ristha kaks' razbainikad, toižen hänen oiktale, toižen hurale kädele.

39Siričimänijad nagroiba händast. Likutaden päl40hö saneliba: «No, sinä pühäkodin murendai i koumes päiväs sauvoi, päzuta nügüd' ičtaiž! Ku oled Jumalan Poig, ka tule alahaks ristaspäi.»41Ülembaižed papid zavodiba mugažo nagrda ühtes käskištonopendajidenke, vanhembidenke i farisejidenke. Hö sanuiba:42«Toižid hän päzuti, no ičtaze ei voi päzutada. Ved' hän om Izrail'an kunigaz, tulgha nügüd' ristaspäi alahaks. Siloi mö uskoškandem hänehe.43Hän uskoi Jumalaha — abutagha nügüd' Jumal hänele, ku hän om hänele mel'he! Ved' hän sanui: ‘Minä olen Jumalan Poig’.»44Händast lajiba eskai ned razbainikad-ki, kudambad nagloitihe ühtes hänenke.

Iisusan surm

(Mark. 15:33-41; Luk. 23:44-49; Joan. 19:28-30)

45No keskpäivän, kudendel časul, tegihe pimed kaiken man päl, i muga oli ühesandehe čashusai.46Ümbri ühesandes časus Iisus kirgouzi komedal änel: »Ili, Ili, lama savahfani?» Mi om: «Minun Jumal, minun Jumal, mikš jätid mindai?»47Necen kulištades erased sigä seižujad sanuiba: «Hän kucub Iljad.»48Sid'-žo üks' heišpäi rigehti otmaha gupkan, kastoi sen muiktaha vinha, pani kalun pähä i tariči hänele joda.49Toižed sanuiba: «Anda-ške, kacum, tuleb-ik Ilja abuhu.»50No Iisus möst kirgouzi komedal änel i pästi hengen.51Sen aigan pühäkodin keskuudin rebini kaks'haz, ülähänpäi alahakssai. Ma säreganzi, kal'l'od haugeniba,52kaumad avaižihe, i erased kolnuded jumalanuskojad eläbzuiba.53Hö läksiba kaumoišpäi i Iisusan eläbzumižen jäl'ghe tuliba pühäze lidnaha i ozutihe sigä äjile.

54Konz sadanpämez' i mehed, kudambad hänenke varjoičiba Iisusad, nägištiba, kut ma säreganzi i midä tegihe, ka pöl'gästuiba lujas i sanuiba: «Nece tozi-ki oli Jumalan Poig!»

55Sigä oli mugažo äi naižid, kudambad edahanpäi kacuiba neche. Hö oliba tulnuded Galilejaspäi Iisusanke i kodinikoičenuded händast.56Heiden keskes oliba Magdalan Maria, Jakovan i Josijan mam Maria i Zevedejan poigiden mam.

Iisusan mahapanend

(Mark. 15:42-47; Luk. 23:50-56; Joan. 19:38-42)

57Ehtal tuli Josif, elokaz mez' Arimafejaspäi, kudamb mugažo oli Iisusan openik.58Hän mäni Pilatannoks i pakiči Iisusan hibjan. Pilat käski antta se hänele.59Josif oti hibjan, käri sen puhthaze pölvazkanghaze60i pani surhe reighu, kudamban hän ei amu oli tehnu ičeze täht kal'l'oho. Hän vereti kal'l'kaumale suren kiven i läksi sigäpäi.61Magdalan Maria i se toine Maria oliba mugažo sigä, hö ištuiba kaumad vasthapäi.

62Toižel päiväl, sobatan vaumištandpäivän jäl'ghe, ülembaižed papid i farisejad kogozihe Pilatannoks.63Hö sanuiba: «Hüvä manižand, mö johtutim, midä nece kelastai, konz völ oli hengiš, sanui: ‘Koumes päiväs päliči minä eläbzun.’64Käske varjoita tarkas necidä kaumad koumandehe päivhäsai, miše hänen openikad ei voiži mända öl vargastamha händast i sanumaha rahvahale: ‘Hän om eläbzunu kollijoišpäi.’ Nece jäl'gmäine kelastuz linneb pahemb ezmäšt.»65Pilat sanui heile: «Naku oma varjoičijad. Mängat i varjoikat, kut mahtat.»66Hö läksiba kaumale, paniba kivele pečatin, i rindale paniba varjoičijoid, miše niken ei päzuiži kauman südäimehe.


предыдущая глава Глава 27 следующая глава