Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MATVEJAN MÖDHE

Глава 20

Ozoitezstarin vinpusadun radnikoiden polhe

1«Taivhan valdkund om kuti ižand, kudamb homendezhämäräižes läksi pauktamaha radnikoid vinpusadhu.2Hän ladihe radnikoidenke pandes ühten dinarijan päivpaukaks i oigenzi heid vinpusadhu.3Koumandel časul hän läksi irdale i nägišti, miše sigä om völ äi joudajad rahvast.4‘Mängat tö-ki minun vinpusadhu,’ — hän sanui heile. ‘Minä maksan teile oiktan paukan.’ Mehed mäniba.5Kudendel i ühesandel časul ižand möst läksi irdale i tegi mugažo.6Konz hän sid' mäni irdale ühtendeltoštkümnendel časul, hän nägišti völ-ki joudajad rahvast i küzui heil: ‘Mikš tö seižut tägä kaiken päivän radmata?’7‘Niken ei otand meid radole,’ — hö sanuiba. Hän sanui mehile: ‘Mängat tö-ki minun vinpusadhu. Minä maksan teile oiktan paukan.’

8Konz sid' tuli eht, sadun ižand sanui ičeze radnikoiden pämehele: ‘Kucu kaik radnikad i maksa heile pauk, jäl'gmäižile ezmäi, i ezmäižile jäl'ges.’9Nene, ked oliba paukatud ühtendeltoštkümnendel časul, tuliba i saiba kaikutte dinarijan.10Konz ezmäi paukatud tuliba, hö meletiba, miše saba enamban, no hö-ki saiba vaiše dinarijan.11Siloi hö buraidaškanziba i sanuiba ižandale:12‘Nene jäl'gmäižed radoiba vaiše časun aigad, i sinä andoid heile severdan, kuverdan meile-ki, ked tegim kaiken päivän jügedad radod räkenaigan.’13No ižand sanui ühtele radnikoišpäi: ‘Hüvä mez', en minä abidind sindai. Em-ik mö ladinus sinunke dinarijas?14Ota ičeiž pauk i mäne. Minä tahtoin maksta necile-ki jäl'gmäižele severdan, kuverdan sinei.15En-ik minä voi tehta ičein rahale, kut tahtoin? Oled-ik sinä mugoine kadeh sen täht, miše minä olen hüvä?’

16I muga jäl'gmäižed tegesoiš ezmäižikš i ezmäižed jäl'gmäižikš. Ved' äjad om kuctud, no harvad om valitud.»

Iisus pagižeb koumanden kerdan ičeze surman polhe

(Mark. 10:32-34; Luk. 18:31-34)

17Konz hö jäl'ges astuiba tedme, kudamb veb Jerusalimha, Iisus kucui kaks'toštkümne openikad eriži i sanui heile asttes:18«Mö mänem nügüd' Jerusalimha, i Mehen Poig anttas ülembaižiden papiden i käskištonopendajiden käzihe. Hö sudiba händast surmale19i andaba verhile rahvahile, i ned nagraba händast, löba kunutoil i nagloičeba ristha. No koumandel päiväl hän eläbzub.»

Iisus i Zevedejan poigad

(Mark. 10:35-45)

20Päliči erases aigas tuli Zevedejan poigiden mam ühtes poigidenke hänennoks, kombištui hänen edehe i tahtoi midä-se hänel pakita.21«Midä tahtoid?» — Iisus küzui. Ak sanui hänele: «Toivota, miše nene kaks' minun poigad ištuškandeba sinun rindal, toine oiktal i toine hural kädel, konz sinä linned kunigahan.»22Iisus sanui: «Tö et tekoi, midä pakičet. Voit-ik tö joda siš mal'l'aspäi, miččespäi minä joškanden? Voit-ik tö tirpta sen valatusen, miččel mindai valatadas?» «Voim,» — hö sanuiba.23Siloi hän sanui heile: «Minun mal'l'aspäi tö joškandet i sil valatusel, miččel mindai valatadas, teid-ki valataškatas, no minä en voi sanuda, ken ištuškandeb oiktal i ken hural kädel. Ned sijad oma nenile, kenele minun Tat om vaumištanu.»

24Konz ned kümne kulištiba necen, hö kurktuiba velliden päle.25No Iisus kucui heid ičezennoks i sanui: «Tö tedat, miše valdanpidäjad oma rahvahan ižandad, i maiden ülembaižed mehed pidäba rahvahan ičeze valdan al.26No algha olgoi muga teiden keskes. Ken tahtoib teiden keskes olda vanhemban, se olgha toižiden abunik,27i ken tahtoib olda teiden keskes ezmäižen, se olgha toižiden orj.28Mehen Poig ei tulend sen täht, miše hänele služižiba, a tuli služimaha i andmaha ičeze hengen maksuks kaikiden tagut.»

Iisus tegeb tervhikš kaks' sogedad

(Mark. 10:46-52; Luk. 18:35-43)

29Konz hö läksiba Jerihonaspäi, Iisusanke astui sur' rahvazkogo.30Teveres ištuiba kaks' sogedad. Konz hö kulištiba, miše Iisus astub siriči, hö kidastaškanziba: «Armahta meid, Ižand, Davidan Poig!»31Rahvaz käski heile olda vaikti, no hö kidastiba völ enamba: «Armahta meid, Ižand, Davidan Poig!»32Iisus seižutihe i kucui heid ičezennoks. «Midä tahtoit, miše minä tegižin teile?» — hän küzui.33Hö sanuiba: «Ižand, anda meile nägu.»34Iisusale tegihe heid žal'. Hän kosketi heiden sil'mäd, i sid'-žo heiden sil'mihe tuli nägu, i hö läksiba hänen jäl'ghe.


предыдущая глава Глава 20 следующая глава