Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MATVEJAN MÖDHE

Глава 14

Joan Valatajan surmituz

(Mark. 6:14-29; Luk. 9:7-9)

1Sil aigal man nelländesen pämez' Irod kulišti Iisusan i hänen tegoiden polhe.2Hän sanui ičeze abunikoile: «Nece om Joan Valatai. Hän om eläbzunu kollijoišpäi, sikš hänes om-ki vägi tehta čudoid.»

3Ved' Irod oli käsknu tabata Joannan, panda händast čapihe i tacta türmha. Necen hän oli tehnu ičeze vellen Filippan akan Irodiadan tagut.4Konz-se Joan oli sanunu hänele: «Sinei ei sa eläda vellen akanke.»5Irod tahtoinuiži surmita Joannan, no varaiži rahvast, sikš miše hö lugiba Joannan Jumalan sanankandajaks.

6Sid' Irod praznuiči ičeze sündundpäivän, i Irodiadan tütär tancui adivoile. Neičukaine oli lujas mel'he Irodale,7i hän vahval sanal toivoti antta hänele, midä hän vaiše pakičiži.8Mam openzi neičukašt, i hän sanui: «Anda minei tänna astijal Joan Valatajan pä.»9Irod tuli pahaze mel'he, no ičeze vahvan sanan tagut i adivoiden tagut hän käski antta sen hänele.10Hän oigenzi türmha sanan i käski surmita Joannan.11Joannan pä todihe astijal i anttihe neičukaižele, i neičukaine vei sen mamaleze.12Joannan openikad tuliba jäl'ghe otmaha hänen hibjan i paniba sen maha. Sid' hö mäniba sanumaha Iisusale, midä oli tehnus.

Iisus sötab vižtuhad mest

(Mark. 6:30-44; Luk. 9:10-17; Joan. 6:1-14)

13Kulištades necen polhe Iisus läksi venehel rahvahatomha tahoze, miše olda sigä üksnäze. No necen polhe tedištadihe, i lidnoišpäi läksi äi rahvast jaugai hänen jäl'ghe.14Konz Iisus läksi venehespäi i nägišti kaiken necen rahvahan, hänele tegihe žal' heid, i hän tegi tervhikš kaikid läžujid.

15Ehtpoles openikad mäniba hänennoks i sanuiba: «Nece om rahvahatoi taho, i päiv jo teravas lopiše. Pästa mehid, miše hö mänižiba külihe ostmaha ičeleze sömäd.»16No Iisus sanui: «Heile ei tarbiž nikuna mända. Antkat tö heile söda.»17«Meil ei ole kerdal nimidä tošt ku viž leibäd i kaks' kalad,» — hö sanuiba.18«Togat ned tänna minei,» — sanui Iisus.19Hän käski rahvahale išttas normele. Sid' hän oti ned viž leibäd i kaks' kalad, kacui ülähäks taivhaze i kiti Jumalad. Hän lohkaiži leibäd i andoi openikoile, i openikad jagoiba ned rahvahale.20Kaik söiba külläks, i jänuzid paloid keratihe völ kaks'toštkümne täut puzud.21Sömäs oli läz vittuhad mužikad i völ akad i lapsed.

Iisus käveleb vetme

(Mark. 6:45-52; Joan. 6:15-21)

22Teravas sen jäl'ghe Iisus käski openikoile išttas veneheze i ehtatadas toižele randale, kuni hän pästab rahvahan.23Hän pästi rahvahan i libui mägele loičmaha üksnäze. Konz tuli eht, hän oli sigä üksnäze,24Veneh oli jo kesk järved i jügedas ajoi lainhiden keskes, sikš ku oli vasttullei.25Ön nelländen varjoičendaigan Iisus tuli openikoidennoks vetme astten.26Konz hö nägištiba, miše hän astub järven lainhidme, hö pöl'gästuiba i kidastaškanziba: hö meletiba, miše heile ozutihe.27No necen aigan Iisus jo pagiži heile: «Olgat tünäd, nece minä olen. Algat varaikoi.»28Siloi Petr sanui hänele: «Ižand, ku nece oled sinä, käske minei tulda sinunnoks vetme.»29«Tule!» — sanui Iisus. Lähttes venehespäi Petr astuškanzi vetme, miše tulda Iisusannoks.30Konz hän nägišti, kut puhub tullei, ka pöl'gästui i uptaškanzi. «Ižand, päzuta mindai!» hän kidastaškanzi.31Iisus sid'-žo oigenzi käden, tabazi händast i sanui: «Vähäuskoi, mikš ed uskond?»32Konz hö mäniba veneheze, tullei tüništui.33I kaik, ked oliba venehes, tuliba i kombištuiba hänen edehe sanudes: «Sinä todeks oled Jumalan Poig.»

Läžujad tegesoiš tervhikš

(Mark. 6:53-56)

34Hö ehtatihe päliči järves i tuliba Gennisaretan maha.35Konz sen tahon mehed homaičiba, ken om tulnu, hö oigenziba vestid kaikjale sil tahol, i kaikid läžujid todihe Iisusannoks.36Hö pakičiba hot' kosketada hänen sädon röunad, i kaik, ked sen kosketiba, tegihe tervhikš.


предыдущая глава Глава 14 следующая глава