Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MATVEJAN MÖDHE

OPENIKOIDEN OIGENDAMINE 10

Глава 10

Kaks'toštkümne apostolad

(Mark. 3:13-19; Luk. 6:12-16)

1Iisus kucui kaks'toštkümne openikad ičezennoks i andoi heile valdan küksta paganoid hengid i tehta tervhikš mehid kaikiš kibuišpäi i läžundoišpäi.

2Täs oma neniden kahtentoštkümnen apostolan nimed: ezmäi Simon, toine nimi hänel oli Petr, i hänen vel'l' Andrei, Zevedejan poigad Jakov i Joan,3Filip i Varfolomei, Foma i maksunkeradai Matvei, Alfejan poig Jakov, i Levvei, kudamban toine nimi oli Faddei,4Simon Kananit i Juda Iskariot, kudamb möhemba möi Iisusan.

Iisus oigendab openikoid matkha

(Mark. 6:7-13; Luk. 9:1-6)

5Iisus oigenzi matkha nene kaks'toštkümne openikad i käski heile: «Algat mängoi verhiden rahvahidennoks i nimiččehe Samarian lidnaha.6A mängat paremba Izrail'an rahvahan segoinuziden lambhidennoks7i sanelgat: ‘Taivhan valdkund om läz.’8Tehkat tervhikš läžujid, eläbzoitkat kollijoid, puhtastagat prokazas läžujid i kükskat pahoid hengid. Tö et maksnugoi nimiš, ka antkat-ki maksuta.

9Algat otkoi varha vöhö kuldad, hobedad i vasked,10algat otkoi kerdale šaugud, tošt paidad, algat otkoi kengid i kalud. Radnik maksab, miše händast söttas.

11Konz tulet miččehe-ni lidnaha vai külähä, tedištagat, ken sigä om arvokaz, i jägat hänennoks elämaha, kuni tuleb aig lähtta sigäpäi.12Konz tulet pert'he, toivotagat sen eläjile tervhut i kožmust.13Ku se pert' maksab sidä, tulgha teiden toivotadud kožmuz heile. Ku se ei maksa necidä, pörkahas teiden toivotuz tagaze teile.14Ku teid miččes-ni pertiš vai lidnas ei vastkoi i teiden sanoid ei kundleškakoi, lähtkat sigäpäi i pudištagat pölü jaugoišpäi.15Todeks sanun teile: Sodoman i Gomorran male linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale.»

Openikoid mokitas

(Mark. 13:9-13; Luk. 21:12-17; 12:2-7)

16«Minä oigendan teid kuti lambhid händikahiden keskhe. Olgat melekahad kuti madod, i puhthad kuti kühkjaižed.

17Olgat herkhil, sikš miše mehed veba teid sudha i löškandeba teid suimpertiš.18Teid veškatas valdanpidäjiden i kunigahiden edehe minun tagut todištamha heile i nenile, ked ei tuntkoi Jumalad.19No konz teid anttas valdanpidäjiden käzihe, algat holdugoi siš, kut i midä pagišta, sikš miše teile sil aigal anttas kut i midä sanuda.20Tö et pagižeškakoi iče, teiš pagižeškandeb teiden Tatan Heng.

21Vel'l' andab ičeze vellen surmita, tat lapsen, i lapsed libuba ičeze kazvatajid vasthapäi i surmičeškandeba heid.22Kaik kandaškandeba teiden päle vihan minun nimen tagut, no ken tirpaškandeb lophusai, päzub.

23Ku ühtes lidnaspäi teid kükseškatas, pagekat toižhe. Todeks sanun teile: tö et ehtkoi kävuda kaikiš Izrail'an lidnoiš, konz Mehen Poig jo tuleb.24Openik ei ole arvol korktemba ičeze opendajad i käskabunik ičeze ižandad.25Täudub openikale, ku hänele linneb muga kut opendajale, a käskabunikale kut ižandale. Ku pertin ižandan kuctas Vel'zevul, ka sidä enamban muga kuctas hänen kodinikoid!

26Algat varaikoi mehid. Ei ole nimidä peittud, mi ei tuliži sil'mnägubale, ei ole nimidä peitolišt, mi ei tegižihe kaikile tetabaks.27Min minä sanun teile pimedas, se sanugat päivänvauktal, i min kulištat vaiše šuhaidusen korvha, se tö sanelgat katusilpäi.28Algat varaikoi nenid, kudambad rikoba hibjan, no ei voigoi rikta henged. Varaikat teramba händast, kudamb voib hengen i hibjan surmita adus.29Ühtes grošas voib ostta kaks' paskačud, no ni üks' niišpäi ei lankte maha, ku teiden Tat ei tahtoi necidä.30Kaik teiden hibused-ki päs om lugetud.31Algat varaikoi. Ved' tö olet arvokahambad, mi kaik paskačud.»

Hristos avaidab ičeze hengen

(Luk. 12:8-9, 51-53; 14:26-27; Mark. 9:41)

32«Ken sanub rahvahan edes, miše hän om minun läheline, sidä minä-ki sanun minun läheližeks minun Tatan edes, kudamb om taivhas.33No ken rahvahan edes sanub, miše hän ei ole minun, ka sidä minä-ki en sanu minun läheližeks minun Tatan edes taivhas.

34Algat lugekoi, miše minä olen tulnu man päle tomha kožmust da mirud. Minä en tulend tomha kožmust, vaiše suren veičen.35Minä olen tulnu libutamha poigan tatan päle, tütren maman päle i millän anopen päle.36Mehen vihanikoikš tegesoiš hänen kodinikad.

37Ken armastab ičeze tatad vai mamad enamb mi mindai, ei kožu minei, i ken armastab ičeze poigad vai tütärt enamb mi mindai, ei kožu minei.38Ken ei ota ičeze ristad i ei astu minun jäl'ghe, ei kožu minei.39Ken tahtoib kaita ičeze henged, ka kadotab sen, no ken ičeze hengen minun täht kadotab, ka kaičeb sidä.

40Ken vasttab teid, vasttab mindai, i ken vasttab mindai, vasttab händast, ken om mindai oigendanu.41Ken vasttab Jumalan sanankandajan sikš, miše hän om Jumalan sanankandai, sab Jumalan sanankandajan paukan, i ken vasttab tozioiktan mehen sikš, miše hän om tozioiged, sab tozioiktan mehen paukan.42I ken andab ühtele-ki neniš penišpäi kauhaižen vilud vet vaiše sikš, miše hän om minun openik — todeks sanun teile: hän ei jä paukata.»


предыдущая глава Глава 10 следующая глава