Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MATVEJAN MÖDHE

Глава 6

Kut abutada gollile, loita i pühütada?

(Luk. 11:2-4)

1«Kackat, algat abutagoi gollile rahvahan edes vaiše sen täht, miše hö nägižiba teid, ika et sagoi paukad taivhaližes Tataspäi.

2I konz abutad gollile, ala torda torvehe, kut tegeba koiverdelijad suimpertiš i irdal, miše mehed kitäižiba heid. Todeks sanun teile: hö oma sanuded jo ičeze paukan.3No konz sinä abutad gollile, algha sinun hur käzi tekoi, midä oiged käzi tegeb,4miše sinun hüvä tego oliži peitos. Sinun Tat, kudamb nägeb sen-ki, mi om peitos, andab sinei paukan kaikiden edes.

5Konz loičed, ala ole kuti koiverdelijad. Hö tahtonke seižuba suimpertiš i tesaril loičmas, miše heid nägižiba toižed mehed. Todeks sanun teile: hö jo oma sanuded paukan.6No konz sinä loičed, mäne pertin südäimehe, saupta uks' i sid' loiče Tataleiž, kudamb om peitos. Sinun Tat, kudamb nägeb sen, mi om peitos, andab sinei paukan kaikiden edes.

7Konz loičet, algat pal'patagoi kut ned, ked ei tuntkoi Jumalad. Hö meletaba, miše heid paremba kulištadas, ku hö sanuba äi sanoid.8Algat olgoi heiden vuiččed. Teiden Tat tedab, midä teile tarbiž jo edel sidä, konz tö hänel pakičet.9Sikš loičkat muga:
— Meiden taivhaline Tatam!
Olgha pühä sinun nimi.
10Tulgha sinun valdkund.
Tehkahas kaik sinun tahton mödhe
täl-ki mal, kut taivhas.
11Anda meile tämbei
meiden jogapäiväine leib.
12I pästa meile meiden velgad,
kut mö-ki pästam
meiden velgnikoiden velgad.
13Ala ve meid manitushe,
no päzuta meid pahaspäi.
Sinun om vald i vägi i korged arv
kaiken i igäks. Amin'.

14Ku tö prostit mehile heiden pahad tegod, ka teiden taivhaline Tat prostib teiden pahad tegod.15No ku tö et prostigoi mehile heiden pahoid tegoid, ka teiden Tat-ki ei prosti teiden pahoid tegoid.

16Konz pühütat, algat tehkoi muiktad modod, muga kut koiverdelijad. Hö tegeba ičeze modon höšakoks, miše kaik homaičižiba heiden pühütandad. Todeks sanun teile: hö oma jo sanuded ičeze paukan.17A konz sinä pühütad, sugi pä i peze mod.18Siloi sinun pühütandad ei nägištagoi mehed, vaiše sinun Tat, kudamb om peitos. Sinun Tat, kudamb nägeb sen-ki, mi om peitos, andab sinei paukan kaikiden edes.»

Jumal i himo olda elokahan

(Luk. 12:33-34; 11:34-36; 16:13)

19«Algat kerakoi ičeletoi elod man päl. Tägä kojeg i roste söba sen, i varghad tungesoiš pert'he i vargastaba.20Kerakat elod taivhaze. Sigä kojeg i roste ei sögoi sidä, i varghad ei voigoi tunktas südäimehe i vargastada.21Kus oma teiden kal'huded, sigä linneb teiden südäin-ki.

22Sil'mäd om hibjan lamp. Ku sinun sil'mäd oma tervhed, ka kaik sinun hibj-ki linneb täuz' lämoid.23No ku sinun sil'miš om mitte-ni viga, ka kaik sinun hibj linneb pimedas. I ku se lämoi, kudamb sinus om, om pimed, ka mitte opak om siloi nece pimed!

24Niken ei voi služida kahtele ižandale. Ku hän ei navedi üht, ka tošt armastab; ku hän ühthe tartub, ka tošt hondostab. Teil ei voi ühtel aigal olda kaht ižandad: Jumalad i bohatust.»

Jumal pidäb meiš hol't

(Luk. 12:22-31)

25«Sen täht minä sanun teile: algat holdugoi ičetoi henges, siš midä söižit i joižit, algat holdugoi ičetoi hibjas, midä panda päle. Ei-ik heng ole enamb mi söm', a hibj enamb mi sobad?26Kackat taivhan linduihe: hö ei semekoi, ei rahngoi, ei pangoi varha, i teiden taivhaline Tat sötab niid. Ved' tö olet arvokahambad mi lindud!27Ken teišpäi voib holil pidenzoitta ičeze elod vaiše ühteks-ki käzivardeks?

28Mikš tö holdut sobiš? Kackat pöudon änikoihe, kut ned kazvaba maspäi: ned ei rakoi i ei kezerkoi.29Minä sanun teile: ved' Solomon-ki kaikes hoštoteses ei olend sädatadud muga, kut kaikutte niišpäi.30I ku Jumal ninga sobitab heinän, kudamb tämbei kazvab normel, a homen linneb tactud päčhe, ka sidä enamban hän sobitab teid, vähäuskojad!

31Ka algat holdugoi i algat sanugoi: ‘Midä mö söškam?’ vai ‘Midä mö joškam?’ vai ‘Kuspäi mö sam sobid?’32Kaiken necen eciba Jumalad tundmatomad rahvahad. Teiden taivhaline Tat tedab, miše kaiked necidä teile tarbiž.33Ezmäi pangat kaik vägi, miše eläda Jumalan valdkundas i hänen tozioiktan tahton mödhe, siloi tö sat kaiken necen-ki.34Algat holdugoi homnižes päiväs, se iče pidäškandeb hol't ičesaze. Migo päiväle täudub ičeze holid.»


предыдущая глава Глава 6 следующая глава