1 Ala kitte homnižel päiväl, sikš ku ed teda, midä se tob.
2 Kitkaha sindai toine, a ei ičeiž kel՚, veraz, a ei sinun.
3 Jüged om kivi dai äjan painab lete, no meletoman viha om jügedamb molembid.
4 Olda tabas om paha, ka viha-ki om seižumatoi, no ken voib püžuda, konz händast sidotas toižehe akaha?
5 Paremb om avonaine vastuz, mi peitoline armastuz.
6 Armastajan lajind-ki om paremb, mi vihanikan äjad tervehtused.
7 Külläine ei tahtoi eskai met, a näl՚ghižele i karged ozutase magedaks.
8 Kuti ičeze pezan jätnu lind, muga i ičeze kodin jätnu mez՚.
9 Voišked i ladan ihastoitaba südänt. Muga ihastoitab kaikuttušt hüvä sebranik ičeze nevondal.
10 Ala hül՚gäida ičeze dai sinun tatan sebranikad. Ala mäne vellen kodihe, konz sinai om ozatomuz՚. Paremb om sused rindal mi vel՚l՚ edahan.
11 Ole melev, poigaižem, ihastoita minun südänt: siloi linneb midä sanuda nenile, ked pagižeba minus pahad.
12 Melev nägeb pahuden i peitäse, a opendamatomad astuba kohtha i saba iškendoid.
13 Ota soba sil, ken andoi sanan toižen tagut, i olgha se sinai kut todištuz neciš.
14 Ku ken-ni aighomendesel kitäb ičeze sebranikad surel änel, ka se om kuti lajind.
15 Lopmatoi tipputand vihmpäivän da ridlii ak om se-žo üks՚: 16 ken tahtoib händast peitta, se tahtoib peitta tulleid vai voišked kädes, mi nägub sid՚-žo.
с русским текстом