1Horan ohjandajale. Davidan psalm. 2Ozakaz om se, ken pidäb hol’t gol’l’as i niššatas! Ahthal aigal Ižand tuleb hänele abuhu. 3Ižand varjoičeb händast, i kaičeb hänen elod. Hän linneb ozakaz man päl. Ižand ei anda händast vihanikoiden käzihe. 4Ižand tugedab händast, konz hän läžub, libutab händast alasijalpäi.
5Minä sanuin: «Sur’ Sünduižem, armahta mindai, tege mindai tervheks, olen tehnu grähkid sinun edes!» 6Minun vihanikad pagižeba minus pahad: «Konz hän koleb i hänen nimi-ki kadob?» 7Ku ken-ni tuleb rižamaha mindai, ka pagižeb tühjad. Hän keradab südäimehe kelastust, a lähttes irdale zavodib kandišta kelid. 8Kaik minun vihanikad kesknezoi šuhaidasoiš i tahtoiba minei pahad: 9«Hän putui surman hambhiže, hän ei jo libu alasijalpäi». 10Eskai läheline mez’, kenele minä uskoin i ken söi minun leibäd, ka hän-ki libui mindai vaste. 11No sinä, Sur’ Sünduižem, armahta mindai, libuta jaugoile, i minä maksan heile heiden pahas.
12Ku minun vihanikad ei vägestagoi mindai, ka tedan sišpäi – sinä kaičed mindai. 13Sinä tugedad mindai minun puhthudes i andad minei olda sinun sil’miden edes igän kaiken.
с русским текстом