Davidan psalm. 1Sur’ Sünduižem, tege minei oiged sud! Olen elänu vigatomašti, vauvataden sinuhu, en likahtund nikuna. 2Sur’ Sünduižem, tedusta da kodvi mindai, kacu minun mel’ da südäimed.
3Sinun armod oma minun sil’miden edes, olen elänu sinun toden mödhe. 4En minä ištund kelastelijoidenke, en kävelend manitelijoidenke. 5Minä en tirpa vihantegijoiden kogod, en ištte jumalatomiden rindale.
6Minä pezen käded, olen puhtaz da ümbärdan sinun altarin, Sur’ Sünduižem, 7da pajataškanden kitändpajon saneldes kaikiš sinun vägeviš tegoiš. 8Sur’ Sünduižem, minä armastan sinun kodid, sinun hoštotesen eländsijad.
9Ala ota minun henged ühtes grähkižidenke, minun elod ühtes verenhimoičijoidenke, 10kudambiden käziš oma pahad tegod, kudambiden oiged käzi om täuz’ otoid. 11No minä elän vigatomašti, päzuta da armahta mindai, Sur’ Sünduižem.
12Minun jaug om oiktal tel, pühäkodin suimiš kitän Ižandad.
с русским текстом