Davidan mödhe. 1Vavilonan jogiden rindal mö ištuim i voikim, konz johtutim Sionad. 2Raidoiden oksihe mö riputim meiden arfad. 3Sigä meiden plenhaotajad küzuiba meišpäi pajoid, meiden ahtištajad käskiba meid ihastuda: «Pajatagat meile Sionan pajoid!» 4No kutak meile pajatada Ižandan pajoid verhal mal?
5Ku minä unohtan sindai, Jerusalim, kadogaha minun oiktas kädespäi vägi. 6Tartkaha minun kel’ sulagehe, ku en muštaška sindai, ku en lugeška Jerusalimad kaikiš surembaks ihastuseks.
7Sur’ Sünduižem, johtuta Edoman poigile se Jerusaliman päiv, konz hö vihas pagižiba: «Pangat mantazale, pangat mantazale händast!» 8Oh, Vavilonan tütär, sinä murendai-naine! Hüvä linneb sille, ken aznoičeb sinei sen tagut, midä sinä tegid meile! 9Hüvä linneb sille, ken otab sinun lapsed da iškeb kived vaste!
с русским текстом