5Sinä tegid man vahvoile alandusile, se ei likahtu igän. 6Sinä katoid sen süvüden vezil kuti sobal, mägil-ki om vezi. 7Sinä käskid vezid, i ned pageniba. Sinun än’ jurahti, i ned läksiba joksmaha, 8libuiba mägile, laskihe laksoihe, sijoihe, miččid sinä niile valičid. 9Sinä panid röunad, miččiš päliči veded ei voigoi mända, ned ei tulgoi tagaze katmaha mad.
10Sinä panid vedenpurtked laksoihe, veziojad vodaba mägiden keskes. 11Ned jotaba kaikid pöudživatoid, mecoslad-ki joba vet külläks. 12Niiden randoil eläba taivhan lindud, ned pajataba lehtištos vezidenno. 13Sinä jotad mäged taivhan vedel, sinun tegoiden satusil täutase ma. 14Sinä kazvatad heinäd živatoile, i man ploduid mehele, miše hän saiži sömišt maspäi, 15saiži vinad ičeze iloks, eleivoid modon čomiteseks da leibäd, kudamb andab vägid hibjale. 16Ižandan pud-ki saba väged, Livanan kedrad, miččid hän ištuti. 17Niiden oksile lindud tegeba pezoid, i ned oma pezasijad aistoile, 18korktad mäged – pedroile, kivikal’l’od jänišoile peitsijaks.
19Sinä panid kudmaižen ozutamha aigad, päiväine tedab ičeze laskendaigan. 20Sinä oigendad pimedan, i tuleb ö, sil aigal joksendaba kaik mecživatad. 21Levad äräidaba sal’hes, pakičeba Jumalal sömäd. 22Libub päiväine, i ned peitäsoiš, vereba ičeze pezoihe lebaidamha. 23A mez’ lähteb ičeze radole, radab ehthasai. 24Lugematomad oma sinun tegod, Ižand! Kaiken oled tehnu muga melevašti! Kaik ma om täuz’ sinun satusid. 25Muga meri-ki, nece sur’ i avar, mitte lugematoi parveh sigä ujub, kogoil živatoid, penid i surid. 26Meres ujuba laivad, siš om nece leviafan, miččen sinä tegid sigä vändmaha.
27Ned kaik varastaba, miše sinä andaižid niile sömäd ičeze aigan. 28Sinä andad, i kaikutte sab ičeze palan, avaidad kämnen, i kaik saba sömäd külläks. 29Ku käraudatoi niišpäi, ned pöl’gästuba, ku otad niil hengen, ned koleba i vajehtasoiš man pölüks. 30Ku sinä oigendad ičeiž henged, sündub uz’ elo, muga sinä udištad mad.
31Olgha ülenzoittud Ižand igän! Pidägaha hän hüväd mel’t kaikiš ičeze tegoiš. 32Hän kacuhtab maha, i ma säraidab, kosketab mägid, i niišpäi lähteb savu.
33Pajataškan Ižandale kaiken minun elon aigan, oigendaškan Jumalale ülenzoituzpajon, kuni elän. 34Olgha minun pajo hänele mel’he, minä ihastun Ižandan polhe. 35Kadogaha man pälpäi kaik grähkižed, lopkahas kaik värantegijad. Kitä Ižandad, minun heng! Alliluija!
с русским текстом