12Ülenzoitkat pajoil Ižandad, kudamb eläb Sional! Sanelkat hänen tegoiš mirun rahvahile, 13a hän küzub veritegoiš, hän muštab i ei unohta ahtištadud mehiden voikuid.
18Mängha surman valdkundha jumalatomad, kaik mirun rahvahad, ked unohtiba Jumalad. 19Ved’ ei ole igäks unohtadud gol’l’, i mairhes olijan nadei ei ole tühj. 20Ka libu, Sur’ Sünduižem, algha vanhemboiče mez’! Sagha rahvahad sudan sinun sil’miden edes. 21Sur’ Sünduižem, kükse heid pöl’gästusen valdha, tekaha rahvahad, miše hö oma vaiše mehed. 22Sur’ Sünduižem, mikš oled muga edahan, mikš peitätoi mugoižel ahthal aigal? 23Kac, kut jumalatoi painab surendelden gol’l’ad. Ka putkaha hö iče ridaha ičeze manitusen tagut. 24Jumalatoi kitäb ičtaze ičeze hengen himoiš, a bohatan elon navedii bahvališe ičeze elol. 25Jumalatoi korktan nenan tagut hül’gäidab Ižandad: «Ei hän küzu», meletaden kaiken: «Jumalad ei ole-ki». 26Hänen matkad veba händast kadondaha. Sinun sud om edahan hänespäi. Kaikid ičeze vihanikoid hän hondostab. 27Hän sanub ičeleze: «En likahta sijalpäi! Minei ei tehte nikonz nimittušt pahut». 28Hänen su om täuz’ vihatoivoid toižile, manituzmelid da kelastust, hänen kelen al oma mokad da surm. 29Hän ištub peitos küliden taga, rikob peitoiči oiktan mehen. Hän sil’mäl kaiken ecib gol’l’ad, 30varastades kut lev peitsijas. Hän kacub tabata raukad, da tabadab-ki ozatoman i veb händast ičeze verkoho. 31Hän peitäse kingitades maha, i raukad putuba hänen teravihe künzihe. 32Hän sanub ičeksez: «Jumal unohtab necen, hän paneb sil’mäd umbheze, hän ei nägišta necidä nikonz».
33Tule abuhu, Sur’ Sünduižem, minun Jumal, libuta ičeiž käzi! Ala unohta raukoid nikonz! 34Mikš jumalatoi hül’gäidab Jumalad sanudes ičeksaz: «Ka ed sinä küzu!» 35Sinä näged kaiken, ed voi olda nägemata tuskad da ahtištust, sinä oigendad ičeiž käden. Gol’l’ tuleb sinunnoks, sinä abutad raukale. 36Murenda jumalatoman da pahan vägi, miše ecten ecta da ei löuta sen jäl’gid-ki.
37Ižand om kunigaz kaiken i igäks, Jumalad tundmatomad kadoba hänen maspäi. 38Sur’ Sünduižem, sinä rižad, midä hilläd tahtoiba. Vahvištoita heiden südäimed, avaida ičeiž korvad, 39tege oiged sud raukoile da ahtištusiš olijoile, miše ni üks’ man mez’ ei pöl’gästoitaiži enamba.
с русским текстом