Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Noeminil oli heimolaine hänen mužikan polespäi, lujas bohat i melev, kudambad kuctihe Vooz.2 Moavitalaine Ruf՚ sanui Noeminile: ”Voižinik minä mända pöudole poimimaha tähkid kenen-ni jäl՚ghe, ken tahtoškandeb necidä.” Noemin՚ sanui hänele: ”Mäne, tütrudem.”3 Hän läksi miččele-se pöudole poimimaha tähkid rahnojiden jäl՚ghe. Muga om tulnu, miše nece pöudon pala oli Voozan, kudamb oli Elimelehan heimospäi.4 Siloi tuli Vooz Viflejemaspäi i sanui rahnojile: ”Olgha Ižand teidenke!” Hö sanuiba vastha: ”Ižand blaslovigha sindai!”
5 Vooz küzui rahnojal, kudamb oli sid՚ pämehen: ”Kenen nece nor՚ naine om?”6 Nece radnik, kudamb oli kacujan rahnojiden päl, sanui: ”Nece om se nor՚ naine, moavitalaine, kudamb tuli Noemininke, Moavitan maspäi. Hän sanui:7 ”Minä poimiškanden i keradaškanden tähkid snapuiden keskes rahnojiden jäl՚ghe.” Hän tuli i om olnu tägä homendesespäi neche aighasai. Vaiše vähäižen kut-se ištahti mas.”8 Vooz sanui Rufile: ”Kule-ške, tütrudem! Ala mäne poimimaha toižiden pöudoile, ala lähte nikuna täspäi, ole sid՚ minun akradnikoidenke.9 Pidä sil՚miš, miččel pöudol rahndas, i mäne heiden jäl՚ghe. Minä en käskend ičein radnikoid koskta sindai. Ku tuleb jomannäl՚g, mäne astjoidennoks i jo vet, kuspäi amurdaba minun radnikad-ki.”10 Siloi Ruf՚ lanksi ičeze modol maha ozutaden, kut hän korktas pidäb Voozad, i sanui hänele: ”Mikš oled mugoine hüvä minei i ozutad minei armoid, ved՚ minä olen verazmaine?”11 Vooz sanui hänele vastha: ”Minei starinoitihe kaiken, midä hüväd oled tehnu anopele mužikan surman jäl՚ghe i kut jätid tatan i maman, i kodiman i läksid rahvahannoks, kudambad ed tundend-ki.”12 Sur՚ Ižand antkaha armoid sinei necen tegon tagut, i tulgha sinei täuz՚ pauk Ižandaspäi, Izrail՚an Jumalaspäi, kudamban suugiden alle tulid ecmaha tuged.”13 Ruf՚ sanui: ”Minä olen sanu armoid, hüvä mez՚, sikš ku sinä oled tüništoitnu mindai i oled pagižnu minunke laskvas kut sinun toižiden akradnikoidenke, a ved՚ minä en ole sen arvokaz, kut toižed sinun radnikad.”
14 Konz tuli long՚aig, Vooz sanui Rufile: ”Tule tänna, ota leibäd södeks i paina sinun leibpalaine muiktaha vinha. Hän ištuihe rahnojidennoks, i Vooz andoi hänele žard՚ud jüvid. Hän söi külläks da jüvid völ jäi-ki.15 Konz hän libui tähkid poimimaha, Vooz käski abunikoid sanuden: ”Antkat hänele poimda snapuiden keskes-ki, algat händast abidigoi.16 Ka snapuišpäi-ki tackat hänele, miše hän voiži poimda, algat laigoi händast.”
17 Ruf՚ oli pöudol ehthasai, sid՚ hän tapoi sen, mi oli keratud, i ozrad tuli läz efa-märad.18 Hän oti necen i läksi lidnha, kus ozuti ičeze anopele, min oli poiminu. Ruf՚ heiti kaimlon alpäi kaiken, midä oli jänu sen jäl՚ghe, konz hän söi külläks, i andoi ičeze anopele.19 Anop՚ sanui hänele: ”Kuspäi oled necen poiminu? Kus radoid? Blaslovidud olgha se, ken om homaičenu sindai.” Ruf՚ sanui anopele, ken om nece mez՚, kenenno hän radoi, i ližazi: ”Necen mehen nimi, kenenno minä radoin tämbei, om Vooz.”20 Noemin՚ sanui milläle: ”Blaslovigha händast Ižand, kudamb ei anastand armoid ei eläbil dai ei kolnuzil-ki.” Noemin՚ sanui völ hänele: ”Nece mez՚ om läheline meile, hän om meidenke heimos.”21 Moavitalaine Ruf՚ sanui: ”Mez՚ sanui minei völ: ”Püžu minun radnikoidenke sihesai, kuni hö rahnoba kaiken villän, midä minai om.”22 Noemin՚ sanui Ruf՚-milläle: ”Huvä om, tütrudem, sinä käveleškanded hänen radnikoidenke keradamas tähkid, i niken ei lajiškande sindai toižil pöudoilpäi.”23 Ruf՚ poimdes tähkid oli kaiken aigan akradnikoidenke sihesai, kuni rahnmine oli loptud. Hän eli ičeze anopenno.
Глава 2