Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MARKAN MUGAH

Глава 12

Viinumuarjupellon vuogruajat

(Matf. 21:33-46; Luk. 20:9-19)

1Iisus rubei pagizemah heijänke arbaituspaginoil: «Mies istutti viinumuarjupellon, ümbäri luadii aijan, kaivoi viinukuuran i nosti vardoičuslavan. Sit häi andoi pellon vuograh viinumuarjan kazvattajile, a iče lähti toizeh muah.

2Tuli aigu kerätä muarjat, i häi tüöndi käsküläzen muarjupellon kazvattajien luo ottamah hänele kuulujua vuittii.3No net tavattih sidä, perrettih da tüöttih järilleh tühjin käzin.4Ižändü tüöndi heijän luo toizen käsküläzen, no silgi hüö puhkattih piä da huijattih händü.5Häi tüöndi uvven käsküläzen, se hüö tapettih. Häi tüöndi vie äijii muidu: erähii hüö perrettih, erähii tapettih.6Nügöi jäi vaiku üksi, hänen armas poigu. Sen häi tüöndi jälgimäzekse vuogruajien luo, iče duumaičči: 'Minun poigua hüö ei ruohtita koskie.'7No hüö paistih keskenäh: 'Tämä on se, kudai suau pellon; davaikkua tapammo händü, sit müö suammo hänen tuatan muat.'8Hüö tavattih händü, tapettih da lükättih viinumuarjupellon ulgopuolele.

9Midä nügöi luadiu viinumuarjupellon ižändü? Häi tulou, tappau heidü da andau pellon toizile.10Ettogo tüö lugenuh Pühis Kirjutuksis tädä kohtua:
– Kivi, kudai koinluadijat hüllättih,
rodih čuppukivekse.
11Ižändü on sen muga luadinuh,
i se on kummu meijän silmis.»
12Ülimäzet papit, zakonanopastajat da vahnimat tahtottih ottua Iisussua kiini, ku ellendettih, Hänen arbaituspagin oli heih näh. No ku hüö varattih rahvastu, sendäh jätettih Händü rauhah da lähtiettih iäre.

Pidäügo andua nalougat keisarile?

(Matf. 22:15-22; Luk. 20:20-26)

13Sit hüö tüöttih erähii fariseiloi da irodalazii Iisusan luo, ku net tavattas Händü sanas.14Net tuldih da sanottih Hänele: «Opastai, müö tiijämmö, sinä olet oigei, nikedä et varua, nikelle et opi ugodie, sinähäi et eroittele rahvahii, a tovel opastat Jumalan dorogua. Sano: Pidäügo maksua keisarile nalougat vai ei? Maksuago meil vai ei?»15Iisus ellendi, hüö vai heitellähes, da sanoi: «Miksebo opitto panna minule kampii? Tuogua minule dinuaru.»16Hüö tuodih d'engu, i Häi küzüi: «Kenenbo kuva da nimi täs on?» «Keisarin», vastattih hüö.17Iisus sanoi heile: «Annakkua keisarile se, mi on keisarin, a Jumalale se, mi on Jumalan.» Hüö diivuittihes ülen äijäl.

Iisusal küzütäh kuollieloisnouzendah näh

(Matf. 22:23-33; Luk. 20:27-40)

18Sit Iisusan luo tuldih saddukeit, kudamat sanotah: «Kuollieloisnouzendua ei ole.» Hüö küzüttih:19«Opastai, Moisei andoi meile moizen zakonan: 'Ku miehel ollou velli, kudai kuoltuu jättäü akan, no ei jätä lastu, sit se mies otakkah vellen akan da suagah vellelleh lapsen.'20Oli seiččie vellestü. Enzimäine otti akan da kuoli, no ei jättänüh lastu.21Sit toine otti lesken, no häigi kuoli jälgeläzen jättämättäh. Muga rodih i kolmandenke22dai kaikkien seiččemen vellenke. Ni üksi heis ei jättänüh lastu. Kaikkii jälgimäzennü kuoli akkugi.23Kenenbo akakse häi rodieu kuollieloisnouzendas, konzu hüö kaikin nostah? Häi vet oli kaikkien seiččemen akannu.»

24Iisus vastai heile: «Tüö oletto sendäh üöksüksis, ku etto tunne ni Pühii Kirjutuksii, ni Jumalan vägie.25Konzu rahvas nostah kuollielois, hüö eigo naija, eigo mennä miehele, a ollah kui anhelit taivahis.26A midä kuuluu kuollieloisnouzendah, ga ettogo tüö lugenuh Moisein kniigas palajah tuhjoh näh? Sie Jumal sanou Moiseile: 'Minä olen Avraaman Jumal, Isakan Jumal da Juakoin Jumal.'27Eihäi Häi ole kuolluzien Jumal, Häi on elävien Jumal. Tüö oletto äijäl üöksüksis.»

Mittuine on enzimäine käskü?

(Matf. 22:34-40; Luk. 10:25-28)

28Üksi zakonanopastajis kuuli heijän kiistan da nägi, mittuman hüvän vastavuksen andoi Iisus saddukeiloile. Häi tuli Iisusan luo i küzüi: «Mi on kaikis suurin käskü?»29Iisus vastai: «Suurin on tämä: 'Kuule, Izrail'u! Ižändü, meijän Jumal, on ainavo Ižändü.30Suvaiče Ižändiä, sinun Jumalua, tävvel südämel, kaikel hengel, kaikel mielel da kaikel väil.'31A toine käskü on: 'Suvaiče lähimästü ku omua iččie.' Ei ole käsküü suurembua nämii.»32Zakonanopastai sanoi: «Tozi on, opastai! Tottu pagizit, konzu sanoit: Jumal on üksi, i ei ole muudu, ku vai Häi.33Suvaija Händü tävvel südämel, kaikel mielel da kaikel väil, da suvaija lähimästü ku omua iččie on enämbi, ku kai poltožertvat da muut žertvat.»34Iisus nägi, häi vastai mielevästi, i sanoi hänele: «Sinä et ole loitton Jumalan valdukunnas.» Jälles sidä niken enämbiä ei ruohtinuh küzüö Iisusal nimidä.

Davidan poigu da Davidan Ižändü

(Matf. 22:41-46; Luk. 20:41-44)

35Konzu Iisus opasti jumalankois, Häi küzüi: «Kuibo zakonanopastajat voijah sanuo, buite Messii on Davidan poigu?36David Pühän Hengen vallas iče sanoi:
– Ižändü sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel puolel,
kuni en paina Sinun vihaniekkoi
Sinun jalloin alle.
37David iče sanou Messiedü Ižändäkse, kuibo sit voibi Messii olla Davidan poijannu?»

Vardoikkuattokseh zakonanopastajii!

(Matf. 23:1-36; Luk. 20:45-47)

Suuri rahvasjoukko hüväl mielel kuundeli Iisussua.38Opastajes Häi sanoi nenga: «Vardoikkuattokseh zakonanopastajii: Hüö rakkahal kävelläh pitkis sovis da suvaijah, ku heile luajitah tervehüs pihoil.39Hüö tahtotah suaja enzimäzet sijat sinagougis da parahat sijat stolan tagan,40a iče viärüöl kiškotah leskilöil koit da pannah pitkii malittuloi, ku ozuttua iččie. Sidä kovembi suudo hüö suajah.»

Lesken groššu

(Luk. 21:1-4)

41Iisus istui d'engankeriändülippahan vastalpäi da kačoi, kui sinne rahvas pandih d'engua. Äijät bohatois pandih äijin.42Sit tuli köühü leskiakku da pani lippahah kaksi hienuo d'engastu, ühten vaskizen d'engazen verran.43Iisus kučui opastujat i sanoi heile: «Toven sanon teile: tämä köühü leski pani lippahah enämbän, migu kentahto toine.44Kaikin pandih omas küllüös, a häi andoi omas köühüös. Andoi jälgimäzet d'engat, kudamat hänel oldih da kudamih häi eli.»


предыдущая глава Глава 12 следующая глава