Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Sit minä näin taivahal suuren da kummallizen tunnusmerkin: seiččie anhelii, kudamat kannettih seičendy pahuttu. Nämä pahuot ollah jälgimäzet, niilöih lopeh Jumalan viha.
2Minä näin, gu ollushäi st'oklaine meri, tulenke sevoitettu. Sen st'oklumeren rannal seizottih net, kudamat voitettih zvieri, hänen kuva da hänen nimen lugu. Heil käzis ollah Jumalan arfat,3i hyö pajatetah Jumalan käskyläzen Moisein da Vuonan pajuo:
- Suuret da kummallizet ollah Sinun ruavot,
Ižändy Jumal, Kaikenvaldaine!
Oigiet da tovenmugazet ollah Sinun dorogat,
Sinä rahvahien suari!
4Ken ei varuas Sinuu, Ižändy,
ken ei ylendäs Sinun nimie?
Vai Sinä olet pyhä.
Kai muailman rahvahat tullah Sinun edeh
da kumardetahes Sinule,
sikse gu Sinun oigiet suvvot avavuttih.
5Jälles tädä minä näin, kui taivahas avavui pyhäkodi, Jumalan olendusija,6i lähtiettih pyhäkoispäi seiččie anhelii seiččemen pahuonke. Heijän sovat ollah luajitut puhtahas läpettäjäs paltinas, a ryndähis ymbäri on kuldaine vyö.7Yksi n'elläs eläväs andoi nämile seiččemele anhelile seiččie kuldastu mal'l'ua, kudamat oldih tävvet Jumalan vihua, Hänen, kudai eläy ainos dai ilmazen ijän.8Jumalan valgei da vägi täytti savvul pyhäkoin, i niken ei voinnuh mennä pyhäkoin sydämeh, kuni ei stuanitannehes seiččemen anhelin seiččie pahuttu.
Глава 15