Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Sit minule annettih miärypuu, kudai oli gu savakko, da sanottih: «Mene miäriä Jumalan pyhäkodi da altari da luve niilöi, ket sie molitahes.2No jumalankoin ulgopuolel olijua ezipihua älä ota, älä miäriä sidä, sikse gu se on annettu Jumalua tundemattomien rahvahien käzih, hyö ruvetah polgemah pyhiä linnua n'ellikymmen kaksi kuudu.
3Minä työnnän kaksi omua toven sanelijua: piikoisobih šuorivunnuonnu hyö roijah minun iänenkandajinnu tuhat kaksisadua kuuzikymmen päiviä.»
4Nämä toven sanelijat ollah net kaksi voipuudu da kaksi lampanjalgua, kudamat seizotah muan Ižändän ies.5Gu ken tahtonou vahingoittua heidy, heijän suus lähtöy tuli da hävittäy heijän vihaniekkoi. Nenga tulou kuolta jogahizel, ken tahtou luadie heile pahua.6Heil on valdu salvata taivas, gu ei olis vihmua kaikkeh sih aigah, kuni hyö ollah Jumalan iänenkandajinnu. Heil on vie valdu muuttua vezi verekse i piinata muadu kaikenjyttymil pahuzil, muga puaksuh kui tahtotah.
7Konzu hyö loppietah paginat, sit zvieri, kudai nouzou pohjattomas havvas, rubieu toruamah heidy vastah, i se voittau da tappau heidy.8Heijän rungat ruvetah virumah sen suuren linnan pihal, kudamua hengellizes puoles kaččojen sanotah Sodomakse da Jegiptakse da kudamas nuaglittih ristah heijän Ižändy.9Äijät kaikis rahvahis, rodulois, kielis da mualoispäi kačotah heijän rungih kolme puolenke päiviä, i ei anneta panna heidy muah.10Muan eläjät pietäh iluo, luajitah pruazniekkoi, työtäh toine toizele lahjoi, sikse gu nämä kaksi Jumalan iänenkandajua muokattih muan eläjii.
11No niilöin kolmen puolenke päivän mendyy tuli niilöih iänenkandajih elaijan hengi, kudaman työndi Jumal, i hyö nostih jalloilleh. Suuri varavo valdai niilöi, ket kačottih heih.12Iänenkandajat kuultih, kui taivahaspäi kirruttih heile kovah: «Noskua tänne!», i heijän vihaniekoin silmis hyö nostih pilvel taivahah.13Sil čuasul rodih suuri muansärizendy, i kymmenes vuitti linnas kuadui. Muansärizendäs kuoli seiččie tuhattu hengie, a dostalit pöllästyttih i annettih kunnivo taivahan Jumalale.
14Muga meni toine gor'a. Kolmas gor'a on tulemas.
15Seiččemes anheli puhaldi torveh. Taivahaspäi kuului iänii, kudamat kovah kirruttih:
- Kogo muailmu rodih nygöi
meijän Ižändän da Hänen
Voijeltun valdukunnakse,
i Häi rubieu pidämäh valdua
ainos dai ilmazen ijän!
16Sit net kaksikymmen n'elli vahnimua, kudamat istuttih Jumalan ies omil prestoloil, langettih rožin muah Jumalan edeh da ylendettih Händy17sanoil:
- Kiitämmö Sinuu,
Ižändy Jumal, Kaikenvaldaine,
Sinuu, kudai olet da kudai olit,
gu Sinä otit oman suuren väin
da rubeit pidämäh valdua.
18Rahvahat ollah vihan vallas,
no sytyi Sinun viha.
Tuli aigu suudie kuolluzii,
aigu andua palku Sinun käskyläzile-iänenkandajile
da Sinuh uskojile
i kaikile, ket pietäh počotas Sinun nimie,
pienile dai suurile.
Tuli aigu hävittiä niilöi,
kudamat hävitetäh muadu.
19Taivahas avattih Jumalan pyhäkodi, i rubei nägymäh Hänen sovun lipas, kudai oli pyhäkois. Tuldu iški, kuului iänii, jyryy, mua särizi, pani karjua raistu.
Глава 11