Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Sendäh jätäkkiämmö tuakse Hris tosan opastandoin enziaskelet da kazvakkuammo täyzi-igäzikse. Emmo rubie uvvessah luadimah alustua: opastamah mostu gu kiännyndy tyhjis ruadoloispäi da usko Jumalah,2opastamah ristindöih da käzien piän piäle panendah näh, kuollieloisnouzendah da ilmanigäzeh suudoh näh.3Emmo azetu nämih, a menemmö ielleh, gu andanou Jumal.4Net, kudamat jo kerran piästih valgieh, opittih taivahallistu lahjua, suadih yhtes toizienke Pyhä Hengi,5opittih Jumalan sanan hyvytty da tulien muailman vägilöi,6no hyllättih usko, heidy ei sua kiännyttiä uvvessah, gu hyö myös nuaglitah ristah Jumalan Poigua da pannah Händy kaikkien nagrettavakse.7Mua, kudai imöy vihmat, kudamat sidä puaksuh valellah, da kazvattau vil'l'an muan ižändile, se mua suau blahosloven'n'an Jumalaspäi.8No ku se kazvatannou ohtoidu da piidoidu, se on pädemätöi mua, sen piäl on kirovo, i lopukse se poltetah.
9Hos i pagizemmo nenga, armahat, yksikai myö lujah uskommo, työ oletto kui se hyvä mua, i teidy vuottau piäzendy.10Eihäi Jumal ole viäryönluadii, ei Häi unohta teijän ruadoloi eigo suvaičustu, kudamua työ ozutitto Hänen nimele, gu avvutitto Häneh uskojii da viegi avvutatto.11Tahtommo vai, gu jogahine teis loppuh suate ozuttas nengostu rad'en'n'ua, gu suaja se hyvä, kudamua vuotatto.12Anna työ etto laškenis, a ottazitto kuavua niilöis, kudamat uskottih, tirpettih da vuotettih i sikse suajah se, midä Jumal uskaldi.
13Konzu Jumal andoi oman uskalmon Avraamale, Häi lujai sen oman ičen nimel, gu ei olluh nikedä suurembua, kudaman nimel Häi voinnus sen lujata.14Häi sanoi: «Toven sanon, Minä azun sinule äijän hyvytty da suurendan sinun rovun.»15Muga Avraam, gu hätken tirpi, sai uskaldetun.
16Rahvas annetah sana kenentahto iččie suuremban nimel. Se sana lujendau heile dielon da loppou kai kiistat.17Sikse Jumalgi, gu lujata oma uskalmo, andoi sanan. Nenga Häi tahtoi vie lujembah ozuttua niilöile, kedä se uskalmo koskih, mittumat muuttumattomat ollah Hänen mielet.18Jumal ei voi kielastua. Sendäh nämä kaksi dieluo, Jumalan uskalmo da luja sana, ollah muuttumattomat. Nämien dieloloin vuoh Häi tahtoi andua äijän rohkevuttu meile, kudamat pagenimmo Hänen luo da ripummo sit nad'oužas, kudai on juuri meijän ies.19Se nad'oužu on meijän hengele gu juakkuri, luja da lekahtamatoi, da se menöy keskuszuavesin tuakse jumalankoin Kaikispyhimäh.20Sinne ennepäi meni Iisus meijän puoles, gu Hänes rodiihes ylimäine pappi ilmazekse ijäkse, moine kui Melhisedek.
Глава 6