Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
1Oh, gu työ voizitto tirpua minuu, konzu minä olen vähäzel gu mieletöi! Ga työhäi tirpatto.2Minä jumalallizel varuandal varuan teidy toizih. Minä uskaldin teidy vai yhtele miehele, Hristosale, i tahton tuvva teidy Hänen edeh gu puhtahan andilahan.3No varuan: kui mado muanitandal menetti Jevan, muga teijän mieli rikkohes, i työ jo etto puhtahal da jagamattomal sydämel andavu Hristosale.4Gu ken tullou da ruvennou sanelemah toizeh Iisussah näh, kudamah näh myö emmo sanelluh; libo gu työ suannetto toizen hengen, kudamua etto ottanuh, libo toizen hyvän viestin, kudamua etto suannuh - sen työ ylen hyvin tirpatto!5No yksikai minä en kačo iččie ni mis pahembannu nualoi korgieloi apostoloi!6Toinah en juuri hyvin pagize, no minä tiijän äijän, sen myö kaikelleh ozutimmo teile kaikis dielolois.7A luajiingo riähkiä, gu ilmai sanelin teile Jumalan jevangeliedu i sil alendin iččie, gu nostua teidy?8Toizii uskojien kanzukundii minä kiškoin, gu otin d'engua niilöis, a ruavoin teile.9Teijän luo olles minä nikedä en vaivannuh, hos tirpin hädiä. Min hädä minul oli, se annettih uskovellet, kudamat tuldih Makedoniespäi; minä en tahtonuh eliä teijän niškal, i iellehpäigi en tahto sidä.10Sil Hristosan pravval, kudai on minus, sanon: sidä minun ylbevytty kogo Ahaijan muas niken ei voi ottua!11Mindähbo nenga sanon? Sendähgo, gu buite en suvaiče teidy? Jumal tiedäy, minä suvaičen!
12Midä ruan nygöi, sidä iellehgi rubien ruadamah, anna net toizet «apostolat» ei voija löyhkiä, buite hyö eletäh meijän luaduh.13Moizet ristikanzat ollah valehapostolat, muanittelijat ruadajat, hyö vai heitellähes Hristosan apostoloikse.14Se ei ole kummu, heittelehhäi iče sattangi valgien anhelikse.15Midäbo mostu sit on sit, gu hänen käskyläzet heitellähes oigienluadijoikse? Heijän agju roih heijän ruadoloi myö.
16Sanon vie kerran: älgiä piekkiä minuu mielettömänny. A hos olizingi mieletöi, annakkua minule valdu olla moizennu, gu voizin minägi vähäzel löyhkiä.17Midä minä nygöi löyhkäjen sanon, ei se ole Ižändäs tulluh. Pagizen gu mieletöi.18Gu äijät täs muailmas löyhketäh, rubien minägi löyhkämäh.19Työhäi tirpatto mielettömii hyväl mielel, työ, kudamat iče oletto mielevät.20Työhäi tirpatto, ku teidy pietäh ohjaksis, ku kiškotah elot, ku polgietah, ku alendetah da annetah korvale.21Huijustellen sanon, sih meil ei täydynyh vägie.
No ku ken ruohtinou mil löyhkiä - minä pagizen täs gu vähämieline - ruohtin minägi.22Hyö ollah jevreit? Minä sežo. Izrail'alazet? Minä sežo. Ollah Avraaman siemendy? Minä sežo!23Hyö ollah Hristosan käskyläzet? Minä enämbäl heidy olen Hristosan käskyläine - pagizen juuri gu mieletöi. Minä muokkain iččie ruavol enämbäl gu hyö, enämbän istuin tyrmäs, minuu lyödih piäliči miäräs, äijän kerdua olin surman pardahal.24Viizi kerdua sain jevreilöis yhty vajai n'ellikymmen iškuu pletil,25kolme kerdua perrettih minuu kepil, kerran minuu kivitettih, kolme kerdua olin laivas, kudai uppoi, yön ymbäristön olin meren aldolois.26Minä olin ainos matkois, olin varattavis kohtis: voinnuzin upota jogiloih, voinnuzin puuttuo rozvoloin käzih, minul pidi varata omamualazii dai vierasmualazii, pidi varata linnois dai elämättömis kohtis, varata merel, varata niilöi, kudamat heiteltihes vellikse.27Äijän ruavoin, äijän näin gor'ua, puaksuh olin maguamattah, tirpin n'älgiä da juomanjaluo, puaksuh pyhitin, elin vilus dai olin alasti.28Tämän ližäkse minuu kaiken aigua painetah huolet kaikkien uskojien kanzukundien täh.29Gu ken ollou väitöi, sit minägi olen väitöi. Gu ken langennou riähkih, se poltau minuu.30Gu pidänöy löyhkiä, ga sit löyhkän omas väittömyös.31Ižändän Iisusan Jumal da Tuatto, ijän kaiken ylendetty, tiedäy, minä en kielasta.32Damaskas Areta-suarin pandu piällikkö pani vardoiččijat damaskalazien linnah, gu ottua minuu kiini,33a minuu heitettih viršil linnanseinän loukos läbi, i muga minä piäzin pagiemah hänen käzispäi.