Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Vellet, tahton mustoittua teile, meijän tuatat kaikin oldih pilven vietettävinny da mendih meres läbi.2Kaikkii heidy ristittih Moiseih pilves da meres.3Kaikin hyö syödih yhty samastu hengellisty syömisty da4juodih yhty samastu hengellisty juomistu. Hyöhäi juodih sit hengellizes kallivos, kudai matkai yhtes heijänke; tämä kallivo oli Hristos.5No enimät heis ei oldu Jumalale mieldy myö, sendäh suadih surman elämättömäs muas.6Heis rodih meile varaitus, gu emmo olis rakkahat pahah, kui hyö oldih.7Älgiä ruvekkua kumardelemahes valehjumaloile kui erähät heis. Pyhis Kirjutuksis sanotah: «Hyö istuttihes syömäh da juomah, a sit nostih pläššimäh valehjumaloile.»8Meil ei pie karrata, kui erähät heis karrattih; heidy kuoli yhtenny päivänny kaksikymmen kolme tuhattu hengie.9Anna emmo opi Hristosan tirpandua, kui erähät heis opittih; hyö kuoltih mavon n'uokkuandah.10Älgiä kurketakkua, kui erähät heis kurketettih; heidy tapoi surmananheli.
11Kai, midä rodih heijänke, on gu varaitus, i se on kirjutettu, gu opastua meidy, kudamien ozakse tuli eliä jälgimäzil aijoil.12Sikse ken smiettiy iččie seizojakse, kačokkah hyvin, gu ei kuadus.13Konzu teidy muanitellah, tiijäkkiä se: kaikkii rahvahii muga muanitellah. No Jumal on surematoi, Häi ei anna muanitella teidy enämbäl sidä, min voitto tirpua, a muanitukses ozuttau piäzendängi, i muga työ voitto kestiä.
14Armahat vellet, pyzykkiä eriže valehjumaloin palvondas.15Pagizen teile gu mielevile. Duumaikkua iče, midä minä sanon.16Eigo pyhii ottajes se mal'l'u, kudamas myö kiitämmö Jumalua, ole yhtehys Hristosan vereh? Da eigo se leiby, kudaman myö lohkuammo, ole yhtehys Hristosan rungah?17Leiby on yksi, muga myögi olemmo yksi rungu, hos meidy on äijy, sikse gu kaikin lohkuammo täs yhtes leiväs.18Kačokkua Izrail'an rahvastu! Onhäi niilöil, kudamat syvväh Jumalale iškiettyy žertvulihua, yhtehys Jumalah.19En tahto sanuo, buite valehjumaloile iškietty olis ičessäh mitahto, libo valehjumalat oldas tozi.20Sanuo tahton sen, gu valehjumaloin palvojat tuvvah žertvoi karuloile, a ei Jumalale. I minä en tahto, gu teil olis yhtehys karuloih.21Työ etto voi juvva Ižändän mal'l'as dai karuloin mal'l'as, etto voi syvvä Ižändän stolas dai karuloin stolas.22Vai tahtommogo suututtua Ižändiä? Emmohäi myö ole vägevembät Händy!
23«Kaikkeh on valdu» - no ei kai ole hyväkse. «Kaikkeh on valdu» - no ei kai opasta hyväh.24Niken älgäh ečikkäh ičele hyviä, a ečikkäh sidä, mi on hyvä toizele.25Syögiä kaikkie, midä lihalaukois myvväh, älgiä kyzelkiä sih lihah niškoi nimidä, sit etto mene omua hengie vastah.26Ižändän on mua i kai, midä sil on.27Gu kentahto, kudai ei usko, kuččuu teidy gostih, i teil himoittau lähtie, sit syögiä sie kaikkie, midä teile annetah, oman hengen täh älgiä kyzelkiä nimidä.28No gu ken sanonou teile: «Tämä on valehjumaloile iškietty žertvu», älgiä syögiä sidä, hänen täh da hengen täh.29Minä en tarkoita teijän hengie, a sen toizen, kudai nenga sanoi. Mikse toizen ristikanzan hengel suudie minun valdua?30Gu minä kiitän Jumalua sit, midä syön, mikse sit minuu moititah sit, mis minä kiitän?31Syöttögo sit työ vai juotto, vai luajitto vie midätahto, luajikkua kai Jumalan kunnivokse.32Eläkkiä muga, gu ei vediä riähkih ni jevreilöi, ni gretsieläzii, ni Jumalan kanzukundua.33Minägi opin ugodie kaikile, engo eči ičele hyviä, a ečin äijile toizile, gu hyö piästäs riähkis.
Глава 10