Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Hristosan nimes sanon, minä pagizen tottu; i minun hengi sanou yhtes Pyhän Hengenke, minä en kielasta, gu sanon teile:2minun sydämes on suuri pahamieli da loppumatoi tusku.3Tahtozin parembi iče olla kirottu da eroitettu Hristosas, gu se avvuttas minun vellii, minun rahvastu.4Ollahhäi hyö izrail'alazet, heidy Jumal otti omikse lapsikse, heile Häi andoi oman valgien. Heijänke Häi luadii sovut, heile andoi Zakonan, sluužbat da uskalmot.5Heijän ollah tuatat, heis on lähtenyh Hristos ristikanzannu, Häi, kudai on kaikkii ylembäzenny, ilmazen ijän ylendetty Jumal. Amin'!
6No se ei merkiče sidä, buite Jumalan uskalmo Izrail'ale meni tyhjäh. Eihäi kai izrail'alazet kuuluta Izrail'ah,7eigo kai Avraaman jälgeläzet tovel olla Avraaman lapset. Onhäi sanottu: «Isakas jatkuu sinun rodulangu.»8Tämä merkiččöy sidä, gu kaikkii Avraaman lapsii, kudamat lähtiettih hänes, ei kačota Jumalan lapsikse, a Jumalan lapsikse kačotah vai niilöi, kudamat rodittihes uskalmon periä.9Nengahäi oli uskaldettu: «Tulien vuon täl aijal tulen järilleh sinun luo, i sit Sarral on jo poigu.»10I täs vie ei kai. Revekka sai yhtes vačas kaksi poigua meijän kandutuatale Isakale.11-12Jo enne kaksiezien roindua, konzu hyö vie ei luajittu nimidä, ni hyviä, ni pahua, Jumal sanoi Revekale: «Vahnembi rubieu sluužimah nuorembale.» Nenga Jumal ozutti, gu Häi iče valliččou i Hänen valličendu tulou ei ristikanzan ruadoloin täh, a kuččujan tahton mugah.13Onhäi Pyhis Kirjutuksis sanottu Revekan poigih nähte: «Juakoidu Minä suvaičin, a Isuavua vihain.»
14Midä täh sanommo? Luadiugo Jumal viärytty? Tiettäväine, ei!15Häi sanoi Moiseile: «Minä žiälöičen, kedä žiälöičen, dai armastan, kedä armastan.»16Ga sit dielo on ei ristikanzan tahtondas libo voindas, a Jumalan armos.17Sanotahhäi Pyhis Kirjutuksis faraonale: «Minä nostin sinuu suarikse, gu sinun ozan kauti ozuttazin oman väin i gu Minun nimeh näh saneltas kogo muailmas.»18Ga sit Jumal žiälöiččöy, kedä tahtou, kovendau sydämen, kel tahtou.19Toinah kyzyt: «Mikse sit Jumal moittiu rahvahii? Ken voibi olla Hänen tahtuo vastah?»
20Oh sinuu gor'astu, kenbo sinä olet kiistämäh Jumalanke? Voibigo saviast'e sanuo omale luadijale: «Mikse luajiit minuu nengozekse?»21Eigo savenvalajal ole valdua luadie yhtes samazes saves ast'ettu pruazniekkustolah dai joga päiviä piettäväkse?22Muga luadii Jumalgi. Hos Häi tahtoi ozuttua oman vihan da andua tiediä oman väin, Häi hätken tirpi da ei hävitännyh vihan astieloi, kudamat on azuttu hävitettäväkse.23A oman suuren taivahallizen valgien Häi jiävii niilöile astieloile, kudamii Häi armastau da kudamat Häi jo ielpäi azui taivahallizeh valgieh niškoi.24Nämä armon astiet olemmo myö, kudamii Häi kučui, i ei vai jevreilöispäi, no i toizis rahvahispäi.25Sih niškoi Häi pagizou oman iänenkandajan Osijan kniigas:
- Minä rubien kuččumah omakse rahvahakse sidä rahvastu, kudai ei olluh Minun oma, da suvaitukse sidä, kudamua en suvainnuh.
26I juuri sil kohtal, kus heile sanottih: «Työ etto ole Minun rahvas», heidy ruvetah kuččumah elävän Jumalan lapsikse.
27No Izrail'ah näh Isaija kirguu:
- Hos Izrail'an rahvastu olis gu
čuuruu meren rannal, heis piäzöy vai jiännös.
28Ruttozeh da loppuh suate Ižändy täyttäy oman sanan mual.
29Da vie Isaija ennusti:
- Gu Ižändy Savaof ei jättänys meis ni siemendy, myö hävinnyzimmö muga kui Sodom, meile roinnus kui Gomorrale.
30Midä täh sanommo? Muut rahvahat, kudamat ei ečitty oigiedu, suadih se, suadih uskon kauti tulii oigei,31a Izrail'u, kudai ečii oigiedu Zakonan novvandal, ei suannuh sidä.32Mindäh? Sendäh, gu hyö ečittih ei uskon kauti tulijua oigiedu, a ruadoloin kauti tulijua oigiedu. Hyö öntästyttih sih kiveh,33kudamah näh on sanottu Pyhis Kirjutuksis:
- Minä pystytän Sionah kiven, kudamah hyö öntästytäh, kallivon, kudamah hyö satetahes.
No ken uskou Häneh, ei puutu huigieh.
Глава 9