Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Jona paheldui tämän täh da suutui.2Häi moliihes Ižändäle da sanoi: «Oi, Ižändy! Engo täh niškoi minä paissuh, konzu olin vie omas muas? Siksehäi minä pagein Farsisah, gu tiezin: Sinä Jumal olet žiälöiččii da hyväsydämelline, Sinä hätken tirpat, Sinä olet armolline, Sinä žiälöičet, gu tahtoit pahuttu.3A nygöi, Ižändy, ota minun hengi. Parembi minul on kuolta, migu eliä».4I sanoi sit Ižändy: «Jokse tämä nenga pahoitti sinun mieldy?»
5Jona lähti linnaspäi da azetui linnan päivännouzupuolele. Häi luadii sinne ičelleh katoksen, istuihes sen alle da kačoi, midä rodieu linnanke.6Ižändy Jumal luadii moizen kazvoksen, kudai nouzi Jonan piän piäle, gu olis pilveksine da gu kebjendiä hänen pahat mielet. Jona ihastui ylen äijäl tädä kazvostu.
7A Jumal luadii muga, gu tossupiän huondeszor’an nostuu madoine rikoi kazvoksen juuret, i se kuivi.8A konzu nouzi päiväine, Jumal luadii räken päivännouzutuulen, i päivy rubei poltamah Jonan piädy muga, ga Jona vaibui da rubei kuččumah surmua da sanoi: «Parembi olis minule kuolta, migu eliä».
9I sanoi Jumal Jonale: «Jokse nečen kazvoksen täh sinä pahelduit nenga äijäl?» Jona vastai: «Äijäl pahelduin, kai surmassah».
10Sit sanoi Ižändy: «Sinä žiälöičet kazvostu, kuduan täh et nähnyh vaivua da et kazvatannuh iče, kudai nouzi yhtes yös dai yhtes yös kuivi.11Kuibo sit Minul ei žiälöijä Nineviedu, sidä suurdu linnua, kuduas eläy enämbi sadua kahtukymmendytuhattu ristikanzua, kuduat ei voija eroittua oigiedu kätty huruas, a vie sie on äijy žiivattua!»
Глава 4