Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1I toizen kerran tuli Ižändän sana Jonale:2«Nouze da mene Ninevieh, sih suureh linnah, i sanele sie midä Minä käskin sinule».3Nouzi Jona da lähti Ninevieh, kui käski Ižändy. Ninevii oli ylen suuri linnu, agjas toizeh oli kolmen päivän matku.
4Lähti Jona astumah linnua myö ezmästy päivymatkua. Häi rubei pagizemah rahvahile da sanoi: «Vie nellikymmen päiviä dai Ninevii rodieu hävitetty!»5Sit Ninevien rahvas ruvettih uskomah Jumalah da käskiettih kaikile pyhittiä, sellittih piikoisobih, suuret dai pienet.
6Jonan sanat tuldih Ninevien suarin korvih, häi nouzi omal prestol, heitti piäl suarin sovat, selgii piikoisobih da istuihes tuhkih.7Häi käski suarin da dvorčuherroin nimes kuuloittua da sanuo Ninevies, gu ni rahvas, ni žiivatat, ni häkit, ni lambahat ei syödäs nimidä, ei käydäs peldoh, ei juodas vetty.8Anna kaikin, rahvas dai žiivatat kävelläh piikoisovis da anna täydeh vägeh kirrutah Jumalua. Anna jogahine kiändyy iäre pahoil dorogoil da hylgiäy pahat ruavot.9Ken tiedäy, toinah sit Jumal lauhtuu da aleittau Oman tulizen vihan, i myö jiämmö eloh.
10Jumal nägi heijän ruavot, gu hyö kiännyttih iäre pahois dorogois. Häi žiälöičči, gu uskaldi heile pahuttu, muutti mielen da ei työndänyh heijän piäle sidä pahuttu.
Глава 3