1 Nenga sanou Ižändy: taivas on Minun prestol, mua on Minun jalloin alustu. Kunnebo työ luajitto koin Minuh niškoi? Kus on Minun rauhažu sija? 2 Kaiken tämän luadii Minun käzi, muga net kai roittih, sanou Ižändy. A vot keh Minä kačon: Minä kačon köyhäh, huolis eläjäh da Minun sanua varuajah. 3 [Sanan kuulematoi,] kudai išköy häkin, on gu ristikanzan tappai, ken tuou verhakse lambahan on gu koiran tappai, ken tuou syömisverhan, on rouno gu tuos počin verdy, se, ken luadiu kuajindusavvuu [mustokse], on kui se, ken molihes idolale. Hyö vallittih omat matkat, heile on mieldy myö net tylgiet ruavot. 4 Mugai Minä valličen oman tien, vaivuandan tien, i annan heile piäle tulla sruastin, kudamua hyö varatah. Sikse gu Minä kučuin, no vastuajua ei olluh, sanoin – hyö ei kuultu, a luajittih pahua Minun silmis, vallittih sen, mi oli paha Minule.
5 Kuunnelkua Ižändän sanua, ken särizettö Hänen sanan ies: – Teijän vellet, kuduat vihatah teidy da ajetah teidy Minun nimen täh, sanotah: «Anna jiäviy Iččie kunnivos Ižändy, sit myö kačommo teijän iluo!» No heile rodieu huigei.
7 Suandukibuloi vie ei olluh, no Sion sai. Enne gu tuldih kivut, häi sai poijan. 8 Ken kuuli mostu, ken nägi nengostu? Rodihesgo mua yhtes päiväs? Rodieugo rahvas muga kerras kui Sion? Suandugorien algahuu kerras sai omii poigii.
9 Minägo algazin rodumuokat da en andas rodiekseh? – sanou Ižändy. Libo andazingo vägie suaja da sit azettazin suandan? – sanou sinun Jumal.
10 Olgua hyväs mieles Jerusalimanke, pidäkkiä iluo sen täh kaikin, ken suvaičetto sidä! Ihastukkua hänenke, pidäkkiä iluo kaikin, ken piittö pahua mieldy hänen täh. 11 Muga työ voitto imie kylläl urostustu andajis rinnois, suaja hyvytty juvvakseh hänen kunnivon kyllyöl. 12 Sikse nenga sanou Ižändy: – Kačo, Minä ohjuan Sionah rauhan kui joven, rahvahien bohattuon – kui randoi kattavan joven teijän hyväkse mielekse. Teidy ruvetah kandelemah käzil, da hyvittelemäh polvien piäl.
13 Kui muamo urostau lastu, muga Minä urostan teidy, teidy urostetah Jerusalimas. 14 Työ näittö sen, i ihastuu teijän syväin, teijän luutgi kukitah kui nuori heiny. Avavuu Ižändän käzi Hänen orjile, a vihaniekat tiijustetah Hänen tavan.
15 Kačo, Ižändy tulou tulenkielis, Hänen kärryt ollah kui vihuri, gu tavas ozuttua Oman vihan jyrinäl da tulen kielil. 16 Ižändy tulel da Omal miekal luadiu suvvon kaikile elävile, äijy rodieu Ižändän tapettuu. 17 Nuat, kuduat valmistutah da puhtastutah molen՚n՚umečikkölöis, toine toizele jälles, syvväh počin lihua, kaikkie tylgiedy da hiirii – kai kuoltah, sanou Ižändy.
18 Minä tiijän heijän ruavot dai mielet. Minä tulen keriämäh rahvahii, keriän kai kielet. Hyö tullah i nähtäh Minun kunnivon.19 Heijän keskes Minä luajin kummeksittavan merkin, i ken heijän keskes jiäy eloh, niidy työnnän vierahien rahvahien luo Farsisah, Pulah, Ludah, piššalis ambujielluo Tubalah da Javanah, loittozile suarile, kus ei kuultu Minus da ei nähty Minun kunnivuo. Hyö sanellah Minun kunnivos vierahile rahvahile.20 Hyö tuvvah kaikkii teijän vellii kaikis rahvahis lahjakse Ižändäle, hyö tuvvah heidy heboloil da kärrylöis, kandoimil da muloil selläs dai verbl՚udoil Jerusalimah, Minun pyhäle mäile – sanou Ižändy, – muga kui izrail՚alazet tuvvah lahjua Ižändäle puhtahas asties Ižändän kodih.21 Heis rubien ottamah pappiloikse i leevieläzikse, sanou Ižändy.
22 Kui uuzi taivas dai uuzi mua, kuduat Minä luajin, ainos roijah Minun silmien ies, sanou Ižändy, muga rodieu teijän siemen dai nimi teijän. 23 Sit kuus kuuh dai suovatas suovattah rubieu tulemah Minun silmih kumardamahes Minule kai elävy, – sanou Ižändy. 24 I lähtietäh hyö da nähtäh kuolluonnu niidy, ket kiännyttih iäre Minus, sinne «kus ni madoine ei kuole, ni tuli ei sammu». Tylgiet roijah hyö kaikile elävile.
с русским текстом