1 Minä jiäviimmös niile, ket ei kučuttu Minuu, Minuu löyttih net, ket ei ečitty Minuu. «Täs Minä olen! Täs Minä olen!» – sanoin Minä rahvahale, kudai ei kandanuh Minun nimie. 2 Joga päiviä Minä oijendin käzii sih rahvahahpäi, kudai ei kuunnelluh Minuu, kudai kävelöy viäriä dorogua myö, oman mielen mugah, 3 kudai ainos kiruou Minuu silmis, tuou verhoi saduloih da poltau kuajindusavvuu kirpiččyaltarin piäl. 4 Hyö istutah havvois da muatah kallivokololois, syvväh počin lihua, hyö keitetäh sidä tylgiedu keitostu omis astielois. 5 Hyö sanotah: «Azetu, älä tule minulluo! Minä olen pyhä sinuh niškoi».
Hyö ollah Minule gu paha savvu, tuli, kudai palau joga päiviä. 6 Minun ies on kirjutus: En ole vaikkani, no Minä maksan, maksan kohti heijän keskeh 7 teijän pahois ruadolois – sanou Ižändy – yhtes teijänke Minä maksan teijän tuattoloin pahois ruadolois. Hyö poltettih kuajindusavvuu mägilöil, da mättähil huijattih Minuu. Minä miäriän heile palkan kädeh heijän endizis ruadolois.
8 Nenga sanou Ižändy: Konzu viinumuarjuskänčäs on mehu, sit sanotah: «Älä riko sidä, sit on hyvitändy». Muga luajin i Minä Minun orjien täh, gu ei rikkuo kaikkii. 9 Juakoin siemenes Minä kazvatan jälgeläzii, Juudas – Minun mägilöin poigii. Minun perindövuitin suajah Minun vallitut, Minun orjat ruvetah elämäh sie. 10 Saron rodieu lambahien paimenduskohtu, a Ahoran alangomua – huogavundukohtu karjale, Minun rahvahale, kudai eččii Minuu.
11 A teidy, kuduat jätittö Ižändän, unohtitto Minun pyhän mäin, valmistatto stolan ozanjumalale Gadale da valatto tävvet mal՚l՚at viinua sud՚banjumalale Menile, – 12 teidy Minä annan miekale, työ painutto iškiettäväkse, sikse gu Minä kučuin teidy, a työ etto vastannuh, sanoin, a työ etto kuunnelluh, a luajiitto pahua Minun silmis da valličitto sen, mi oli Minule paha.
13 Sikse nenga sanou Ižändy Jumal: Kačo, Minun orjat ruvetah syömäh, a työ rubietto nägemäh nälgiä, Minun orjat ruvetah juomah, a työ šuštutto juotatandah. Minun orjat ruvetah pidämäh iluo, a työ nägemäh huigiedu. 14 Minun orjat ruvetah pajattamah sydämen ilos, a työ rubietto kirgumah sydämen tuskas da itkemäh pahas mieles. 15 Työ jätättö oman nimen Minun vallittuloile, gu hyö voidas kirota teidy: «Tappau sinuu Ižändy Jumal!» A orjile omile andau toizen nimen. 16 Ken pakiččou ičele blahosloven՚n՚ua täs muas, se suau sen oigien Jumalan nimes, i ken andau sanan mual, se andau sanan oigien Jumalan nimes, sikse gu mennyöt tuskat on unohtettu, niidy ei ole Minun silmis.
17 Kačo, Minä luajin uvven taivahan da uvven muan, endisty jo ei mustella, se ei tule mieleh. 18 A työ rubietto iloiččemah da pidämäh hyviä mieldy ilmazen ijän sit, midä Minä luajin. Kačo, Minä luajin Jerusaliman ilon linnakse, a rahvahan ozakkahakse. 19 Minä rubien pidämäh hyviä mieldy Jerusalimas da iloiččemah Minun rahvahas. Ei kuulu sie enämbi ni itkuu ni tuskan iändy. 20 Sie ei kuolta vasteroinnuot lapset, ei kuolta vahnat kuni ei eletä loppussah omua igiä. Sadavuodine kuolii on nuori, no sadavuodine riähkänluadii rodieu kirottu. 21 Hyö nostetah koit da eletäh niis, hyö istutetah viinumuarjusavut da iče syvväh sen muarjat. 22 Ei strojita vierahih niškoi, ei ruveta istuttamah, gu toizet syödäs. Minun rahvahan päivät roijah kui puuloin päivät. Minun vallitut ruvetah elämäh omien käzien ruavol. 23 Ei ruveta ruadamah tyhjäh da suamah lapsii gor՚akse, hyö ollah Ižändän blahoslovittu siemen, hyö dai heijän jälgeläzet. 24 Jo enne, ku hyö kučutah, Minä vastuan heile. Hyö vie paistah, a Minä jo kuulen. 25 Hukku da vuonu ruvetah syömäh yhtes, leijon kui häkki rubieu syömäh olgie, a mavon syömizenny rodieu muan pöly. Niken ei luaji pahua, ei vahingoita tostu Minun pyhäl mäil, sanou Ižändy.
с русским текстом