1 Oh, gu Sinä avuazit taivahan da tulizit alah! Mäit sulettas Sinun rožien ies, 2 kui sulattajas tules, kudai panou kiehumah vien, gu Sinun nimen tiijustettas kai Sinun vihaniekat. Sinun silmis särevyttäs rahvas. 3 Konzu Sinä luajiit varattavua, midä myö emmo vuottanuh, da heityit – mäit sulettih Sinun rožien ies. 4 Ilmazes ijäs emmo kuulluh, emmo ni kiändänyh korvua, i nimittuine silmy ei nähnyh tostu Jumalua, paiči Sinuu, kudai luadinus nenga äijän niile, ket uskotah Häneh. 5 Sinä hyvin vastait niidy, ket ihastuttih Sinuu da elettih tovel, mustettih Sinuu Sinun matkoil. No sit Sinä suutuit, sikse gu myö ammuzis aijois luajiimmo riähkiä. Kuibo myö piäzemmö? 6 Kaikin myö rodiimmokseh gu ei-puhtahikse, i kai meijän oigevus oli kui ligahine soba. Kaikin myö hualistuimmo kui lehtet, i meijän pahat ruavot, kui tuuli, kannetah meidy. 7 I ei ole nikedä, ken kuččus Sinuu nimel, kudai käskis lujah rippuo Sinus. Sikse Sinä peitit meis Omat rožat da jätit meidy kuolemah meijän pahoin ruadoloinke.
8 A nygöi, Ižändy, Sinä olet meijän Tuatto. Myö olemmo savi, a Sinä meijän luadii. Kaikin myö olemmo Sinun käzien ruado. 9 Älä suutu ylen äijäl, Ižändy, älä igiä musta meijän pahuzii. Kačahtai, myö kaikin olemmo Sinun rahvas. 10 Sinun pyhät linnat roittih tyhjikse, tyhjy on Sion, Jerusalim on tyhjendetty. 11 Meijän pyhitetty kodi, kunnivon kodi, kus meijän tuatat ylendettih Sinuu, on poltettu tules, kai meijän kallehuot on hävitetty. 12 Jälles tädä viego piettelettös, Ižändy, viego olet vaikkani da tazuat meile miärättäh?
с русским текстом