1 Ken neče tulou Edomaspäi, ruskielois sovis Vosoraspäi, moine ylbei Omas sovas, astuu täyzi Omua vägie?
«Minä se olen, toven sanoi, suuri piästäi». 2 «Miksebo Sinun soba on ruskei, a riizu on gu viinikuuras pollettajal?» 3 «Minä polletin kuuras yksin, nikedä rahvahis ei olluh Minunke. Muga Minä vihas polletin kai viinumuarjat, Minä mädzötin net tavas, viinumuarjoin veri lendi kaikkiele sovile, se hieroi kai Minun sovat. 4 Minun sydämes oli tazuandupäivy, oli tulluh Minun rahvahan lunnastanduvuozi. 5 Minä kačoin ymbäri, no ei olluh ni yhty avvuttajua, kummeksin, gu niken ei tulluh kannattamah Minuu. Minule avvutti vai Oma käzi, Minuu kannatti taba. 6 Muga Minä polletin rahvahat Omas tavas, mädzötin net Omas vihas, valutin muah heijän veren».
7 Ižändän armuo minä mustelen, Ižändiä ylendän kaikes, midä Ižändy andoi meile. Suuri on Hänen hyvys Izrail՚ua vaste, kudamua Häi ozutti Omas armos da Omas suures hyvyös. 8 Häi sanoi: «Tovel hyö ollah Minun rahvas, lapset, kuduat ei kielasteta». Häi oli Piästäjänny heile. 9 Nimittumas pahuos Häi ei jättänyh heidy avuttah. Hänen Anheli piästi heidy. Omal suvaičendal da pehmiel sydämel Häi lunnasti heidy, otti heidy da käzil kandeli ammuzis aijois.
10 No hyö vastustettih da pahoitettih Hänen Pyhiä Hengiä, sikse Häi muutui heijän vihamiehekse, Iče torai heidy vastah. 11 Sit Hänen rahvas musti ammuzet aijat, Moisein päivät: – Kus on Se, Kudai nosti heidy meres yhtes Omien lambahien paimoinke? Kus on Se, Kudai pani paimoin sydämeh Oman Pyhän Hengen, 12 Kudai vietti Moiseidu oigies käis Omal vägeväl käzivarrel, jagoi heijän ies meren viet, gu luadie Ičele igäine nimi, 13 Se, Kudai vedi heidy syvyzis poikki, kui hebuo vietetäh tyhjyä muadu myö, i hyö ei öntästytty? 14 Kui lambahii vietetäh alangole, muga Ižändän Hengi vedi heidy huogavumah. Muga veit Sinä Omua rahvastu, gu suaja Ičele kunnivokas nimi.
15 Kačo taivahaspäi, kačo Sinun pyhäs da kunnivokkahas olendusijas: Kus on Sinun taba da vägi? Sinun hyvys minuu vaste da armot on salvattu minus. 16 Vai Sinä olet meijän Tuatto. Avraam ei tunnusta meidy, Izrail՚ ei pie meidy ominnu. Sinä, Ižändy, olet Tuatto meijän, ijän kaiken Sinun nimi on: «meijän Lunnastai». 17 Mikse Sinä, Ižändy, annoit meile hairehtuo Sinun dorogois, koveta meijän sydämile da ei varata Sinuu? Tule järilleh Sinun orjien täh, tule tulieloin Sinun jälgeläzien polvien täh! 18 Ei hätkie Sinun rahvas pidänyh omannu Sinun pyhäkodii: meijän vihaniekat polletettih sidä. 19 Myö rodiimmokseh nygöi moizikse, kudamien piäl buito nikonzu Sinä et pidänyh valdua, kuduan piäl buito nikonzu ei olluh Sinun nimie.
с русским текстом