1 Ei, Ižändän käzi ei roinnuh lyhembäkse, gu piästiä teidy, eigo korvu Hänen roinnuh jygiembi, gu kuulta. 2 No teijän pahat ruavot eroitetah teidy teijän Jumalas, a teijän riähkis Häi kiändi Omat rožat, gu ei kuulta. 3 Teijän käit ollah veres, a sormet teijän viäryös, suut teijän kielastellah, teijän kielet čuhketah tyhjiä. 4 Niken ei nosta iändy toven puoles, niken ei puolista oigevuttu, uskotah tyhjäh da kielastellah, kaikin kannetah vačas vihua, suajah pahan ruavon. 5 Hyö havvotah mavon jäiččii da kuvotah hämähäkinverkuo. Ken syöy niidy jäiččii – se kuolou, a murendannou sen – tulou paha mado. 6 Heijän hämähäkinverkot ei päijä sovakse, hyö ei voija sellitä ičel luajittuloih sobih. Heijän ruavot ei olla oigiet, vägivaldu on heijän käzis. 7 Heijän jallat juostah pahah ruadoh, hyö huolitetah valuttamah viattomua verdy. Heijän mielet ei olla putin mielet, hävitys da surmu on heijän matkal. 8 Rauhuon dorogoi hyö ei tietä, ei ole oigevuttu heijän dorogal. Net dorogat ollah viärät, niken sie astuiju ei tiijä rauhua.
9 Siksehäi on loitton meis suudo, oigevus ei piäze meillyö. Myö vuotammo valgiedu, a tulou pimei, vuotammo huondesvalgiedu, a tulou ehtypimei. 10 Opittelemmo kui sogiet seinii, kui silmittömät kävelemmö käzil opitellen, öntästymmö keskipäiväl, kui hämäris, elävien keskes olemmo gu kuolluot. 11 Kaikin myö ärizemmo kui kondiet, vongummo kui kyyhköit, vuotammo suuduo – sidä ei ole, piäzendiä – se on loitton meis. 12 Meijän pahat ruavot ollah äijät Sinun ies, meijän riähkät tovestetah meidy vastah. Meijän pahat ruavot ollah meijänke, meijän viäryön myö tiijämmö. 13 Myö hylgäimmö Ižändän, vältyimmö meijän Jumalas, pagizimmo tyhjiä da menetimmö Händy, omas sydämes myö kielastelimmo. 14 Muga suudo myöstyi tuakse, tozi seizou loitton, oigevus öntästyi augivol, oigei sana ei piäze sydämeh. 15 Oigevuttu ei ole. Ken tahtou pyzyö loitton pahas, se iče puuttuu pahoin käzih.
Ižändy nägi sen, i se oli paha Hänen silmis, gu ei ole suuduo. 16 Häi nägi: sie ei ole nikedä, ken puolistas, Häi diivii sidä. Häi iče omil käzil tartui sih, Hänen oigevus avvutti Hänele. 17 Häi selgii oigevuoh gu suojusraudah, Häi pani piäh piäzendän šleman, Häi pani piäle tazuandan riizan da katoihes tavan piälyssoval. 18 Häi maksau kaikile heijän ruadoloi myö, vastustajile – vihal, vihaniekoile tazuandal, loittozile rannoile sežo. 19 Päivänlaskupuoles ruvetah varuamah Hänen nimie, a päivännouzupuolel – Hänen kunnivuo. Gu vihaniekku tullou kui jogi, Ižändän puhaldus ajau hänen. 20 No tulou Sionan da Juakoin poigien Lunnastai, konzu hyö hyllätäh pahat ruavot, sanou Ižändy.
21 Tämä on Minun sobu heijänke, sanou Ižändy: Minun Hengi, Kudai on sinun piäl, i Minun sanat, kuduat Minä panin sinun suuh, ei lähtietä sinun suus, sinun jälgeläzien suus dai jälgeläzien jälgeläzien suus nygöi da ilmazen ijän, sanou Ižändy.
с русским текстом