1 Kirru iäneh, älä piettelei, nosta oma iäni kui torvi, ozuta Minun rahvahale sen pahuot da Juakoin koile sen riähkät. 2 Hyö joga päiviä ečitäh Minuu, tahtotah tiediä Minun matkat, buito rahvas, kudai ruadau oigiedu ruaduo da ei hylgiä oman Jumalan zakonoi. Hyö kyzelläh Minuu oigielois suudolois, tahtotah lähetä Jumalah, kyzytäh: 3 «Mikse myö pyhitämmö, a Sinä et näi? Myö alendammo omua hengie, a Sinä et tiijä?»
Näin! Pyhitändypäivilgi työ ruatto vai ičele hyväkse, a toizis työ prizmittö jygiedy ruaduo. 4 Teijän pyhitändy tuou riidua da pahua mieldy, työ julgieh lyöttö kulakal toizii. Työ etto nygöi pyhitä muga, gu teijän iäni kuultas taivahan korgevuksis. 5 Ongo se pyhitändy moine, mittuman valličin Minä, se päivy, konzu ristikanzu muokkuau iččie, konzu painau piän kui randuheiny da viruu ribulois da tuhkas? Tädägo työ sanotto pyhitändäkse da Jumalan kallehekse päiväkse?
6 Täs teile pyhitändy, kuduan valličin Minä: piästä välläle oigevustin viäritetty, keritä vägivallan sidiet, piästä painetut, katkua kaikenmoizet sidiet, 7 jua oma leiby nälgähizenke, ota taloih koditoi kävelii, konzu näit alastoman, sellitä händy, älä peity omahizes. 8 Sit avavuu sinule valgei sinun kui huondeszor՚a, sinun paranemine on lähäl, sinun tozi astuu sinun iel, i Ižändän kunnivo rubieu vardoiččemah sinuu taganpäi. 9 Sit sinä kučut, i Ižändy kuulou, kirrut, i Häi vastuau: «Täs Minä!»
Konzu sinä hävität vägivallan sidiet omien keskes, lopet sormel ozuttelendan da pahat paginat, 10 annat nälgähizele vuitin omas, avvutat sille, kel on hädä, sit sinun pimieh tulou valgei, yön pimei rodieu gu keskipäivän valgei. 11 Sit Ižändy ainos ohjuau sinuu, kuival aijalgi Häi andau sinule kyllyön, lujendau sinun luut, i sinä roitos hyvin valeltu sadu da kui silmykaivo, kudai nikonzu ei hävie.
12 Sinun jälgeläzet nostetah uvvessah ammui hävitetyt eländykohtat, sinä nostat äijien polvien alustan, i sinuu nimitetäh hävitetyn nostajakse da dorogoin uvvistajakse rahvahile.
13 Gu et polletanne pölys Minun suovattua da et ruvenne täyttämäh omii tahtoloi Minun pyhänny päivänny, gu rubiet nimittämäh suovattua ilon päiväkse, pyhäkse Ižändän päiväkse, piet sidä kunnivos da počitoičet sidä, et rubie ruadamah omii jogapäivällizii ruadoloi, täyttämäh omii himoloi da pagizemah tyhjiä, – 14 ga sit sinul rodieu iluo Ižändäs. Minä nostan sinuu korgiele muan piäl, Minä annan sinule oppie Juakoin, sinun tuatan, perindövuitin hyvytty. Nenga sanoi Ižändy.
с русским текстом