1 Oigeimieline kuolou, i niken ei ota sidä sydämeh. Oigiet miehet otetah iäre mual, i niken ei duumaiče, sikse gu oigeimieline otetah iäre nägemäs pahuttu. 2 Häi lähtöy rauhah: Ken kävelöy oigiedu dorogua myö, suau huogavuo rauhas omal magavussijal.
3 No tulgua työ tänne, tiedoiniekan poijat, karguajan da Jumalan käskyn rikkojan siemen! 4 Kenen piäl työ nagratto? Kenen ies levendättö suun, ozutatto kieldy? Ettogo työ ole pahan ruavon lapset, kielastuksen siemen? 5 Teidy panou himo idoloih joga turbien puun al. Työ tapatto lapsii ojien rannoil da kallivoloin keskel.
6 Ojien siliet kivet on sinun oza, net ollah sinun elos, Sion, niile sinä valutat juonduverhat, niile tuot syömisverhat. Voingo Minä pidiä tädä hyvänny? 7 Korgiele eriže olijale mäile sinä levitit oman magavussijan, sinne nouzet verhua iškemäh. 8 Uksih da pielizih sinä luajit mustotiähtii. Sinä pagiet Minus, sinä jaksattos da nouzet mäile, levität oman magavussijan, pagizet niilöinke, kudamienke tahtot muata, kačot sijan. 9 Sinä kävyit Molohalluo hyväle tulijan voidienke, vie ližäit omii voidieloi, loitos työnnit omii käskyläzii, heityit ihan tuonilmazessah. 10 Pitkäs matkas väzyit, no et sanonuh: «Tyhjäh kai!» Ainos lövvit uuttu vägie käis, sikse viegi et vaivunuh.
11 Kedäbo sinä nenga pöllästyit da varevuit, gu muanitit Minuu, heitit uskondan da mustandan? Eigo se sikse, gu Minä olin hätken vaikkani, sinä heitit Minun varuandan? 12 Minä ozutan sinun toven da sinun dielot. Ei net olla sinule hyväkse. 13 Konzu rubiet kirgumah, avvuttaugo sinule se kerätty joukko? Kaikkie heidy kandau tuuli, ilmu vedäy, a se, ken uskou Minuh, periy muan da suau ičele Minun pyhän mäin.
14 Ižändän sana: – Nostakkua, nostakkua, tazoitakkua dorogu, kabrastakkua vastuot Minun rahvahan matkal. 15 Nenga sanou Korgei da Ylendetty, ainos Eläi – Pyhä on Hänen nimi: – Minä elän korgiel taivahas da pyhäs, no Minä olen vie murdunuzien da kuulijoin rinnal, gu andua vägie kuulijoile da ližätä vägie eliä murdunuzile. 16 Enhäi Minä ainos rubie viärittämäh teidy engo loppussah pidämäh teijän piäle vihua, eiga teijän hengi ei kestäs Minun ies, eigo ni yksi Minun luajittulois kestäs. 17 Ahnehuon riähkäs Minä suutuin da löin händy, peitin silmii da ozutin tabua, a häi kiändyi Minus da lähti omile dorogoile. 18 Minä näin hänen dorogat, no parandan hänen, rubien viettämäh händy da urostamah händy dai hänen tuskahizii. 19 Minä täytän sanan: Rauhus, rauhus loittozele dai lähimäzele – sanou Ižändy – Minä parandan händy. 20 A jumalattomat ollah kui bauhuaju meri, kudai ei voi alevuo, kuduan allot tuvvah mudua da ligua.
21 – Jumalattomil ei ole rauhua, sanou minun Jumal.
с русским текстом