1 Kuulkua kaikin, kedä juotattau! Tulgua vien rinnale. Netgi, kel ei ole hobjua, tulgua, ostakkua da syögiä. Tulgua, ostakkua hobjattah da maksuttah maiduo da viinua. 2 Mikse viesata hobjua sit, mi ei ole leiby, omal ruavol suadu sit, mi ei luaji kylläzekse? Kuunnelkua Minuu tarkah i sit voitto syvvä hyvin, i hengi teijän suau kylläl. 3 Kiändäkkiä korvu teijän da tulgua Minulluo. Kuunnelkua, sit elättö, i Minä solmin teijänke igähizen liiton, annan teile igäzet armot, kuduat on uskaldettu Davidale. 4 Kačo, Minä luajiin händy tovestajannu rahvahile, johtajannu da opastajannu rahvahile. 5 Sinä kučut rahvahan, kuduadu et tundenuh, i rahvas, kuduat ei tietty sinuu, huolitetah sinulluo Ižändän, sinun Jumalan täh da Izrail՚an Pyhän täh. Häi nostau sinuu kunnivoh.
6 Eččikkiä Ižändiä, konzu Händy voibi löydiä, kuččukkua Händy, konzu Häi on lähäl. 7 Anna jumalatoi hylgiäy oman dorogan, viäryönluadii – mielet omat, anna kiändyy Ižändähpäi, i Häi armahtau händy, da meijän Jumalah, sikse gu Hänel on äijy armuo.
8 Minun mielet ei olla teijän mielet, eigo teijän dorogat olla gu Minun dorogat, sanou Ižändy. 9 No kui taivas on korgiembal muadu, muga Minun matkat ollah korgiembal teijän matkoi da mielet Minun ollah korgiembal teijän mielii. 10 Kui vihmu da lumi tullah taivahaspäi da ei mennä sinne järilleh, a kastetah muan da annetah sille mahton suaja da kazvattua, gu se andas siemenet sille, ken kylväy, da leivän sille, ken syöy, – 11 mugai sana Minun, kudai lähtöy Minun suus – se ei tule järilleh tyhjänny, se täyttäy Minun tahton da ruadau sen, mih niškoi Minä sen työnnin.
12 Muga työ lähtettö iloiten matkah, teidy kaimatah rauhas. Mäit da mättähät ruvetah pajattamah teijän ies, kai puut da pellot loškutetah käzii teile. 13 Piidoituhjon sijale kazvau kiparis, mirtu kazvau šiiloin sijale. Se kai rodieu Ižändän kunnivokse, se on ilmanigäine merki, kudai ei kaduo.
с русским текстом